Itseäni parhaiten kuvaavat asiat-blogihaaste

Tähän on tultu teki hauskan postaushaasteen ja päätin kirjailla saman itsestänikin. Kiitti vain siis ideasta ja haasteesta!

1.Mikä adjektiivi kuvaa sinua parhaiten?
Ärhäkkä
Suomenkielen sanakirjan mukaan se tarkoittaa rohkea ja päättäväinen. Synonyymisanakirja taas kertoo ärhäkän olevan  kiivasluonteinen, raivoisa, äkeä, äreä, kiivas, pikavihainen, äkkipikainen, kipakka, tuittupäinen, pippurinen, lyhytpinnainen, kärtyinen, ärtyinen, kiukkuinen, nyrpeä, jörö, pahantuulinen, vihainen, ärtynyt, hapan, huonotuulinen, ärtyisä, sisukas. häijy, vilkas, pontikas, pahanluontoinen.
Google hypätköön jorpakkoon.
Minä olen positiivisesti ärhäkkä. Kun päätän jotain, toteutus tulee päätöksen myötä. Rohkeasti puolustan niin itseäni, mielipiteitäni kuin myös läheisiäni ja muita ihmisiä niissä tilanteissa kun sitä tarvitaan. Toki joskus saattaapi sekaan sotkeutua kärttyilyä, äkkipikaisuutta, tuittupäisyyttä, mutta 97% olen, niinkuin jo mainitsin, positiivisesti ärhäkkä!

2. Mikä taito sinulla on, jonka haluaisit muidenkin oppivan?
Asioiden loppuunsaattamisen taito.
Mikään (toimittajan huom.:tämä ja sata muuta asiaa) ei nosta verenpainettani niin paljon kuin vatuloivat ihmisolennot ja kesken jäävät asiat. Minun taivaassani missään ei loju keskentekoisia asioita ja puolivalmiita päätöksiä, vaan kaikella on Alku, toiminta ja loppu.
Tästä voisin toki itse joskus vähän tinkiä, koska pakko myöntää, että välistä on rasittavaa, kun esim. työpäivää ei voi päättää ennenkuin viimeinenkin sähköposti on käsitelty ja kaikki ”päivän työt” paketissa.

3. Jos saisit valita yhden supervoiman, mikä se olisi ja mihin sitä käyttäisit?
Niin hienoa ja ylevää kuin olisikin valita joku supervoima, millä saisi maailmaan rauhan ja ihmisille hyvän tahdon, olen tässä itsekäs ja LENTÄISIN.
Lentämisen supervoimaa tietenkin käyttäsin LENTÄMISEEN! Unissa lennän usein, se on ihanaa.

4. Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?
Ole rohkeasti oma itsesi, olet hyvä just tuollaisena.
Kiitos vain rakkaille vanhemmilleni. Vuosikymmeniä ennenkuin radiossa ja meemeissä alettiin rallatella Sinä riität, on tuo vanhempieni lause kantanut minut monesta ojasta yli.

5. Mikä lapsuuden muisto saa sinut aina hymyilemään?
Isä istumassa minun ja veljeni huoneen lattialla kitara sylissään ja laulamassa itse keksimiään iltalauluja meille.
Isällä oli pitkät työpäivät, mutta kun hän tuli kotiin, saimme nauttia hänen seurastaan joko musiikin tai vaikkapa Aku Ankan lukemisen kera. Isä myös otti meidät mukaan
kaikkiin kodin huoltohommiin, pihatöihin ja marja- ja sienimetsään. Hän opetti rakastamaan sitä mitä tekee, oli se mitä hyvänsä.

6. Jos saisit kuvata elämääsi yhdellä värillä, mikä se olisi?
Oranssi
”Oranssi symboloi elinvoimaa ja päättäväisyyttä. Oranssin sanotaan luovan uusia ajatuksia ja antavan rohkeutta, sekä tuovan ympärilleen aurinkoisen tunnelman. Oranssi on myös auringon symboli.” Aika hienosti kuvataan oranssia ja tunnistan tuosta kyllä elämäni. Ja etten aivan kirjautuisi itserakkaaksi ääliöksi, niin kyllä tuon kohteliaisuuden aurinkoisen tunnelman tuomisesta olen kanssaihmisiltä saanut!. Oranssissa on monia sävyjä, ne parhaat päivät ovat kirkkaita ja kantavat sitten murrettujen sävyjen päiven yli.

7. Mikä motto tai lause ohjaa elämääsi eniten?
Sinulle ei koskaan anneta toivetta ilman, että samalla saat valtaa sen toteuttamiseen. Voit kuitenkin joutua tekemään töitä sen eteen. (Richard Bach).
Luin tämän joskus nuorenanuorena tyttönä ja se kolahti otsalohkoon todella lujaa. Vuosien myötä motto on vain vahvistunut, kun kokemuksen myötä olen sen todeksi huomannut.  Joskus töitä on pitänyt tehdä aivan helvetisti ja joskus olen jostain toiveesta luopunutkin todettuani, etten sen saavuttamiseen tarvittavaan työpanokseen jaksa satsata.

8. Mitkä kolme asiaa tekevät sinut juuri sinuksi?
Hölösuu, innostuneisuus kaikesta uudesta, äitiys.
Puhun mitämissämilloin ja kenelle vaan, en ole tähän ikään mennessä oppinut miettimään ennenkuin avaan suuni.
Innostun höperönä kaikesta uudesta: asioista, tapahtumista, tekemisestä käsillä tai aivoilla.
Pakko se on myöntää, että äidiksi tuleminen opetti ja muutti tosipaljon – omapäinen ”minäitte” kasvoi omapäiseksi empaatikoksi.

9. Jos voisit antaa itsellesi yhden lahjan, mikä se olisi?
Pakko mennä yli materian, koska periaatteessa materiaa saisin jos oikein haluaisin. Eli antaisin itselleni läpi yön unenlahjan. 
En muista koska olisin nukkunut putkeen kokonaisen yön. Mikä autuus olisikaan yö toisensa jälkeen painaa pää tyynyyn ja nukahtaa herätäkseen ilman katkoja aamun valoon.
Unen lahja parantaisi kaikkia elämän osa-alueita todella paljon!

10. Mikä olisi elämäsi soundtrackin ensimmäinen kappale?
Vaikuttavin ja potkua antavin biisi on ehdottomasti Pelle Miljoonan Olen Kaunis.

”mut elämäni on mun
eikä kenenkään muun
enkä anna sitä muiden haltuun
olen mitä vaan
tajuutsä maailma
Olen kaunis
olen rohkea
olen vapaa
syntynyt voittamaan”

Do I need to say more?
 

Puheenaiheet Oma elämä

Omaa napaa ja kurssiohjelmaa

Siitä on aikaa kun olen viimeksi ollut kursseilemassa ihan vain oman hyvinvointini eteen ja takana olevat neljä päivää olivatkin aivan ihania!

   Torstaina 24.10. hyppäsin junaan kukonlaulun aikaan ja Helsingin rautatieasemalta löysin toisen kurssilaisen, jonka kanssa olimme viesteilleet etukäteen taksin/uberin jakamisesta.
Uber saatiinkin nopeasti paikalle ja matka kohti Hotelli Haagaa alkoi kevyen rupattelun saattelemana. Uberneitsyys on siis menetetty ja homma toimivaksi sekä edulliseksi todettu.

Hotelli Haagan aulasta löytyi joukko sen näköisiä naisia, että samalle kurssille ovat tulossa. Oikeassa aavistuksemme olikin ja säilöttyämme matkatavarat odottamaan huoneeseen kirjautumista, istahdimme tutustumaan tulevaan kurssiseuraan.
Paikalle oli saapunut osallistujia mm. Helsingistä, Hämeenlinnasta, Savonlinnasta, Lahdesta, Heinolasta ja Kuopiosta useampikin. Kaksi miesoletettuakin oli joukkoomme uskaltautunut  (on se kumma miten miesten on vaikea lähteä osallistumaan tällaisiin kursseihin) ja mikäs sen mukavampaa!

Psoriliiton puolesta meitä kaitsi tormakka Seija, jonka vanavedessä pääsimme nauttimaan heti alkuun lounasta hotellin ravintolaan ja olipa muuten TOSI hyvät safkat koko kurssin ajan. Onneksi älysin pukeutua joustavamman puoleisiin legginseihin, koska luulenpa että pillifarkuissa olisi  neljän päivän syöpöttelyn jälkeen kotimatka ollut ahdistava istua junassa vyönauha uponneena sisuksiin.

Neljälle päivälle oli ohjelmaa kasattu runsaasti, mutta tasapainoisesti.Tyhjiä saatikka tylsiä hetkiä ei tarvinnut kärvistellä.

Torstaita jatkettiin lounaan jälkeen tutustumalla niin kurssin ohjelmaan kuin toisiimme, kahden maissa saimme huoneemme, minkä jälkeen hilpaisimme upeaan syyssäähän lenkille.
Onneksi en ollut ainoa puolijalkainen ja sain lyhyemmälle ja hitaammalle lenkille seuraa kahdesta muusta kurssilaisesta, loppujen porhaltaessa vetäjämme Seijan kanssa horisontin taa.

Kahvi tuoreiden sämpylöiden kera odotti ulkoilun jälkeen  ja sillä eväällä jaksoimme kuunnella luennon nivelystävällisestä liikunnasta.
Hienoa oli taas huomata, että näillä psorikursseilla porukka tuntuu aina olevan osallistuvaa sorttia myös luennoilla eli omakohtaisia ajatuksia ja keskustelua riitti läpi luentojen tehden istunnoista  kiinnostavampia kuin se että vain kuuntelisimme  mykkinä mitä meille kerrotaan. Vuorovaikutus piristää!

Tuntui että syömme koko ajan – luennon jälkeen tarjolla oli päivällistä seisovasta pöydästä ja kyllähän hyvä ruoka aina maistuu 😀

Minä päädyin vaihtamaan ekana iltana huonetta, koska omaan nenääni haisi vahvasti home ja kun päivällisen jälkeen vein mukanani neljä lisänenää nuuskuttamaan asumustani, sain neljästä suusta vahvistuksen homearomista.
Huone vaihtui onneksi sutjakkaasti ja uusi huoneeni olikin sitten raikas.

Ennen kurssia olin suunnitellut, että iltaisin suuntaan keskustaan ja kierrän kaikki kiinnostavat museot, mutta…EN JAKSANUT! Kun päivä oli paketissa, menin hyvin tyytyväisenä suihkun kautta sänkyyn, kuuntelin hetken kirjaa ja nukahdin.

Perjantai alkoi herkkuaamupalalla ja sen jälkeen taas heräteltiin kehoa ja liikuttiin. Ohjelmaan kirjattu ravitsemusluento by Heli Kuusipalo peruutui hänen sairastuttuaan johonkin näistä liikkeellä olevista pöpöistä ja katsoimmekin Ytubesta viime vuoden psoriasispäivältä Patrik Borgin webinaarin saman asian tiimoilta. Borg on ihanan maalaisajärkinen, suorasanainen ja selkeä opeissaan, hänen tyylinsä uppoaa ainakin minuun loistavasti.

Ja sittenhän me taas syötiin!
Lounaan jälkeen liikutettiin itseämme, juotiin päiväkahvit ja kuunneltiin Kirveskosken Hannelen luento ”Tunne oikeutesi”. Tämänkin luennon kuluessa saatiin monta monituista neuvoa ja kokemusta myös kanssakurssilaisilta. Muutama jopa sellainen, että Hannele kirjasi asiat omiin dioihinsa.
Ennen päivällistä saimme kyytiä uima-altaalla kun Seija veti vesijumpan.
Päivällisen jälkeen muutama energiapommi jaksoi lähteä tapaamaan ystäviä eri puolille Helsinkiä, mutta aika moni meistä taapersi takaisin huoneeseensa lepäilemään. Itse olin myös aika raatona, koska huhtikuisen lonkan telomisen jälkeen en ole voinutsaanutpystynyt liikkumaan aktiivisesti  ja nyt useampi liikuntasessio päivässä sai kyllä naisen pehmeäksi.

Lauantainakin sää suosi meitä ja aamupalan jälkeen tepsuttelimme taas lenkinpoikaset. Aamu-ulkoilun jälkeen istuimme odottamassa Taras Klimenkon psoriluentoa ja olihan se odotuksen väärti Taras oli unhottanut koko luennon ja hän heräsi Seijan soittoon saapuen asap iloksemme.
Pääsin viimein henk.kohtaisesti kiittämään Tarasta siitä, että vuosia sitten kuulemani luennon jälkeen uskaltauduin aloittamaan biologisen lääkkeen ja sitämyöten sain ”uuden elämän” nivelpsorini kanssa!
Vatsat lounaasta pinkeinä osallistumme Tiina Vilposen luentoon Hyvinvointia elämään ja  siitä sitten iltaa päin ensin kuntosalia ja sitten vesijumppaa!
Päivällisen jälkeen oli helppo taas kellahtaa kirjan kanssa vaakatasoon ja antaa mielen sekä kehon rentoutua.

Päätöspäivä sunnuntai oli kevyt – vain pehmeää kehonherättelyä aamulla ja sen päälle rentoutus. Siihen perään Seijan pitämä luento ja kurssin lopettelu höpisten niitä näitä.
Päätteeksi nautimme pöytiin tarjoillun lounaan vielä yhdessä ja hajauduimme sen jälkeen kukin tahollemme matkataksemme kotiin.

Kiva reissu, mukavia ihmisiä ja neljä päivää kun saattoi vain keskittyä itseenä antaa kyllä virtaa ja voimaa palata arkeen missä  työsaralla odottavat  YT-neuvottelujen tulokset lähtijöistä ja kotisaralla ”horiskot” , mutta rakkaat vanhemmat.
Onneksi arkeen saa voimaa myös omasta perheestä <3
**********
Vuoden 2025 kursseja jo haettavissa! https://psori.fi/tukea-ja-palveluita/
Mitä muuta tarjolla: https://psori.fi/ajankohtaista/tapahtumat/

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Terveys