Tällä viikolla päivät on venyneet (ja venyvät) turhan pitkiksi. Luulisi että sitä tajuaisi hieman hajauttaa toimintojaan, mutta ehei, mie senkus kasaan kaikki asiat samoille päiville.

Maanantaina olin töissä 9-17, aamulla heitin ennen töitä atk-apu-keikan vanhempieni luona (BB ei näkynyt Chromecastissa!!) ja uusintakeikan vielä töiden jälkeenkin. Kotiin päästyä pesin viime viikon ja viikonlopun mökkipyykkejä ja tein viikon lounasruokia.

Tiistaina aloitin työt kasilta ja heti neljän jälkeen suuntasin illaksi Sleepwell-Workwell -hankkeen tapaamiseen kuuntelemaan luentoa OURA-sormuksesta ja toista ravitsemuksesta. Mitään uutta tietoa ei ravitsemuksesta tullut, mutta josko tällainen kahden viikon välein tapahtuva kokoontuminen edesauttaisi tiedon toiminnan tasolle kääntymistä?

Keskiviikko alkoi tiimipalaverilla 8:30 ja jatkui perustyöpäivänä 17:00 saakka. Viiden jälkeen hilpasin torinlaitaan kuvattavaksi kaupungin ”brändivideoon”. Hahahah, mitähän siitäkin tuli – en kuvaajan ihmetykseksi halunnut katsoa leikkaamatonta videota, vaan kiittelin naureskellen kokemuksesta ja totesin, että saattaa olla etten katso edes lopullista versiota sieltä mihin ikinä se sitten lopulta päätyykään.
Mutta kokemus oli kiva!

Torstai-aamuna onkin sitten ennen kahdeksaa labra-aika ja sieltä suuntaan töihin, työpäivä loppuu neljältä ja leimattuani itseni ulos kustannuspaikalta tepsutan torin yli lääkäriasemalle, missä toivon mukaan tapaan psykiatrin ja saan tarvittavat todistukset hakiakseni Kelalta tuettua psykoterapiaa.

Perjantaina on töiden jälkeen sitten ”Kurpan kanssa kauppaan”-päivä, jos äiti vain on sen verta hyvässä hapessa, että jaksaa mukaan lähteä.

Lauantaina mulla on työvuoro ja sen jälkeen pitää miettiä ja valmistaa kaikki mitä sunnuntaina meinaa tarjoilla synttärikahveilla.
JEE! MULLA ON SYNTTÄRIT SUNNUNTAINA!

Sunnuntaina on sitten minun Ei-tarvitse-tehdä-mitään päiväni, niinkuin meidän perheessä synttärisankarilla yleensä on.

Raskas viikko vaatinee raskaat huvit ja kun maanantai on vapaa, niin mikään ei pidättele.