Ulkona on tasaisen harmaata ja taivaalta tihuuttaa vettä tauotta.
Kosteus tunkeutuu läpi ihonkin ja tekee olon raskaaksi ja haluttomaksi, väsymys painaa silmiä ja lihaksia enkä haluaisi ottaa enää yhtään askelta kylmää hohkaavan jalkakäytävän lätäköitä väistellen.

Kylmä tuuli (vai kyyneleet?) saa silmäni vettymään ja räpyttelen silmiäni saadakseni näkökentän taas kirkkaaksi. En jaksaisi tätä sadetta, en kylmää enkä harmautta, se minkä koen ulkoisesti tuntuu kertautuvan sisälläni enkä saa itseäni heräämään uuteen päivään oikein millään.

Apea harmaus seuraa mukanani koko päivän. Suoritan työtehtäväni automaattiohjauksella eikä hymyssäni todellakaan ole pisaraakaan aitoa iloa kun toivottelen asiakkaille huomenta, päivää tai mukavaa päivänjatkoa.
Kotona kietoudun takkahuoneen nurkaan napit korvissani kuuntelemaan kirjaa ja toivon mielessäni olevani autiolla saarella yksikseni. Miehen hengitys häiritsee taas kerran.
Työnnän korvatulpat syvemmälle korviin, toivon nukahtavani ja herääväni vasta keväällä.

Sade iskee katuun riemukkain pisaroin ja sadeverho tekee maailmasta maagisella tavalla utuisen…mitä tahansa voi tulla vastaan nurkan takaa! Nauran ääneen kun hypin lätäköstä lätäkköön ja uudet kumikenkäni roiskuttavat vettä ympäriinsä. Olisipa vielä kurahousut jalassa niin voisi istua keskellä vesilamparetta ja uittaa vaikka kassakuitista taiteltua paperivenettä.
Hymyilen lämpimän syyssateen kastelemille kanssakulkijoilleni ja melkein kaikki hymyilevät takaisin!

Vesipisarat täplittävät silmälasieni linssit ja mietin josko jostain putiikista löytyisi linsseihin kiinnitettävät lasinpyyhkimet – muistan nähneeni valokuvan jossa Elton Johnilla sellaiset oli ja jos eivät nyt kauhean toimivat olisikaan, niin ainakin hauskat.  Katoksesta tipahtanut ja kauluksesta niskaani pudonnut pisara saa minut kiljahtamaan ja sitten hihittelemään ohikulkevien ihmisten katseille.

Raikkaan ja kostean ilman tuoma euforia jatkuu koko päivän, sadepäivä saa asiakkaat puheliaiksi ja toivottelemme puolin ja toisin iloisesti hymyillen hyviä päivänjatkoja. Iltapäiväkahvilla nautimme työkavereiden kanssa tuoreet korvapuustit kahvilan tarjonnasta, kanelin maku suussa tuo hetkeksi joulun mieleen.
Kotona sytytämme tulen takkaan ja istuskelemme tulen kajossa lueskellen kumpikin omaa kirjaamme, teekupissa höyryää makoisa sekoitus Lazy Days-teetä ja lautasella houkuttelee pari konvehtia.
Vilkaisen miestä ja hymyilen. Antaa sataa,  Onni on tässä ja nyt.