Kylmästä lämpimään

Susirajallakin on jo päiviä, että ilma tuoksuu oikeasti keväälle, valon väri on puhdasta kevättä ja aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Lämpömittarikin näyttää plussaa.
Suurin osa päivistä on kuitenkin vielä täyttä talvea. Lunta pyryttää taivaan täydeltä ja kylmä tuuli vihloo sielua pohjaa myöten pistäen miettimään, että olikohan toppatakkien vintille siirto liian aikaista…

Onneksi neljän päivän päästä matkaamme kylmästä lämpimään. Viikko Kreetalla katkaisee ihanasti Itä-Suomen lumisessa keväässä rämpimisen ja antaa virtaa sekä jaksamista räpistellä nämä viimeiset hyhmäiset ajat ennen kesää.

Extra hienoa lähdössä on se, että pääsemme reissuun suoraan tästä kotikaupungistamme. Reissuun lähtiessä ei paljon harmita, vaikka joutuisi ajelemaan/junailemaan Helsingin lähdölle, mutta kotiinpalatessa extra 450 km syö kummasti loman rentouttamaa mieltä. Nyt nousemme koneeseen aamulla kymmeneltä ”omalta” kentältä ja palaamme viikon päästä omalle kentälle kahdeksan jälkeen illalla. Lentokentältä on kotiovelle matkaa viitisentoista kilometriä, joten reissupölyjä huuhtomassa omassa saunassa ollaan nopeasti.

Matkaamme Kreetalle ja siellä tarkemmin Kato Stalokseen. Haniasta matkaa kohteeseen on  kymmenisen kilometriä, kylä on niitä rauhallisempia Hanian pohjoispuolella. Vilkaampi Agia Marina on aivan Staloksen kyljessä, jos iskee biletyksen kaipuu, mutta vähän epäilen, koska T. tuppaa tykkäämään rauhallisemmasta menosta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Isompia suunnitelmia viikon varrelle ei ole tehty. Ohjelmassa  makoilua auringossa, pitkiä kävelyjä rantaa pitkin, istuskelua tavernoissa, hyvää ruokaa ja kauniita auringonlaskuja.
Ja lämpöä.

Aurinkoa.

Sanoinko jo lämpöä?

 

Puheenaiheet Matkat

Puoli vuotta kuuskymppisenä

Puolisen vuotta olen nyt elellyt tätä alkanutta uutta henkilökohtaista vuosikymmentäni – seitsemäskymmenes sellainen menossa siis.
Alan ymmärtää äitiäni, kenen on ollut tosi vaikea tajuta omaa ikäänsä aina. Olen naureskellut jo iäisyyden hänen kommenttejaan siitä miten
peiliin katsoessa yllättyy kuinka sieltä katsoo ihan eri ihminen mitä itse kuvittelee, mutta joskus sama ajatus vilahtaa todella omassakin päässä!
Juurikasvu on ihan harmaata, mutta sehän toki mätsää nykyiseen violettiin oivallisesti 🙂

Äidin Altz-diagnoosin kautta on tullut tutuksi termi sairaudentunnottomuus, mutta omalla kohdalla kyseessä taitaa olla kyllä puhdas ikääntymisentunnottomuus.
En ole ikinä osannut käyttäytyä eri tavalla eri ikäisten ihmisten kanssa, poislukien oikeasti vanhat ihmiset, joita kyllä olen kohteliaasti teititellyt jopa pahinpien
teinianarkistivuosieni aikana. Niinpä nykyäänkin alan jutustella ja heittää herjaa esimerkiksi opistoa aloittavien nuorten kanssa (15-16vee) ja ihmettelen sitten
miksi heidän reaktionsa ja ilmeensä ovat, no sanotaanko nätisti, mielenkiintoisia…

Lehdistä ja somessa saa lukea + viiskymppisten ajatuksia siitä, kuinka he sanovat muuttuneensa naisina ”näkymättömiksi” kun ikää on tullut lisää. Mitä se tarkoittaa?
Sitäkö että kukaan ei enää flirttaile, huomioi tai jaa kohtelaisuuksia? Häh? Ikääntyminen ei itselläni ole aiheuttanut mitään silmiinpistävää eroa kanssakulkijoiden
suhtautumisessa, minut huomioidaan kyllä ihmisenä aivan samoin kuin on aina huomioitu.
”Vähän outo, äänekäs ja värikäs” ovat olleet adjektiivit, joita olen saanut kuulla läpi elämän.
Ehkä ikääntyminen on ihmiselle helpompaa, kun/jos persoona ei ole koskaan rakentunut sille että on normien mukaisesti kaunis, nuori ja viehättävä?

Viehättävyydestä tulee mieleen, että osaanhan minäkin pinnallinen olla! Viisikymmentä täytettyäni olen huolestuneena tarkkailut ikäisiäni miehiä ja onnitellut itseäni
parisuhteessa elämisestä. Kyllä olisi valikoima olematon jos viisi-kuusikymppisenä pitäisi miesseuraa itselleen etsimän. Miksi ei koskaan puhuta ikääntyvien miesten
rupsahtamisesta vaan joka paikassa neuvotaan ja kailotetaan NAISILLE, miten itsensä pitää silmää viehättävänä?
Olen parina viime vuotena tavannut kesäfestareilla entisiä flammojani, jotka ovat yrityksen vapareilla tulleet nuoruutta muistelemaan ja pakko on näin Pinnallisena Paskana
todeta että voi jeskamandeera näitä papparaisia…muutamaa en olisi ilman esittelyä tuntenut ja esittelynkin kanssa piti oikein silmiä siristää, että sen muinaisen yksilön
sieltä jostain sisältä olisi aavistanut.
Jos joskus minusta vielä ”sinkku” tulee, niin se on pakko läheisyydenkaipuun iskiessä ottaa joku Toyboy, koska ei ei, enhän minä pysty pappojen kanssa lakanoita pelmuttamaan!

Että ei ole ikä tuonut ämpäritolkulla viisautta ja sielunrauhaa ei.

Mutta isomman vaihteen olen nyt kuuskymppisenä pistänyt siinä mielessä päälle, että vaikka aina olen mieluumin katunut tehtyjä kuin tekemättä jääneitä asioita, niin nyt teen
kaiken haluamani TÄNÄÄN, enkä sitten joskus eläkkeellä.
There´s no day like today. Ja kuvat tyystin ilman filttereitä, hahahahhahahahah.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään