Kirjoja, kirjoja, kirjoja

Nextoryn kanssa käydyistä peitsenkalisteluista huolimatta olen saanut luettua viimeisinä kuukausina parisen sataa tuntia kuussa. Alkukevät on selkeästi painottunut dekkareihin ja romantiikkaan, koska päällä on ollut tarpeeksi pähkäiltävää arjen pyörittämisen kanssa.

Nostan esille jonkinmoisia muistijälkiä jättäneitä kirjoja, bulkkilukemisen myötä  kun tuntuu että monet luetut kirjat unhottuvat saman tien kuin viimeisen rivin lukee!

Luin Denise Rudbergin Marianne Jidhoff-sarjan yhdeksän käännettyä osaa putkeen. Mikä riemu onkaan, kun löytää kirjasarjan, johon koukututtuaan ei tarvitse kieli pitkällä odottaa seuraavaa teosta! Kirjoja on tällä hetkellä kaikkiaan 12, joista kolme on luettavissa ruotsinkielisinä. Nämä säästin tulevan Kreetan-loman ratoksi huhtikuulle.
Sarjan päähenkilöt, joiden elämän kiemurat kehittyvät käsikädessä kulloisenkin rikoksen kanssa ovat syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, +50 vuotias Östermalmilla asuva varakas leski, keskiluokkainen rikoskomisario Torsten Ehn ja vastavalmistunut konstaapeli Augustin Madrid, jonka elanto ei myöskään ole kiinni poliisin palkasta. Shampanja virtaa ja käsintehtyä suklaata napsitaan kun bättre folkin rikoksia ratkaistaan.
Erittäin viihdyttävää tarinointia!

Merja Svensk, Onnenjuuri
Petra toimii yksityisyrittäjänä ja keskittyy työhönsä. Äiti lahjoittaa Petralle hapanjuuren, ”Onnenjuuren” kertoen sen tuovan iloa ja onnea elämään. Hapanjuurileivonnalla onkin tärkeä osa kirjaa ja pakko myöntää, myös itsellä heräsi kiinnos asiaan! Onnenjuuren lisäksi Petran elämään ilmestyy myös Jaakko, unelmien mies, josta vähitellen kehittyy painajaisten peikko. Valheita, välttelyä ja lopulta väkivaltaa.
Fiktiiviseen tarinan kaksi vahvaa teemaa ovat hapanjuurileivonta,  parisuhdeväkivalta sekä rikos- ja riitasovittelusta. Tiukkaa tavaraa viihteellisessä paketissa.
Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy
”syrjäisellä sivukujalla Tokiossa sijaitsee viehättävä kahvila Funiculì Funiculà, joka on tarjoillut tarkkaan valikoitua kahvilaatua asiakkailleen jo yli sadan vuoden ajan. Paikallisen legendan mukaan kahvila kuitenkin tarjoaa myös jotakin aivan muuta: mahdollisuuden matkustaa ajassa. ”
Tunnelma kirjassa on tiivis, kahvilassa vierailevat ihmiset tulevat tutuiksi ja neljässä eri episodissa joku näistä ihmisistä uskaltautuu aikamatkatuoliin istua. Episodit solmiutuvat toisiinsa kirjan loppuun mennessä kauniisti ja kirjasta jää hyvä mieli. Maagista realismia parhaimmillaan.

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri
Japanilainen dekkari oli uusi tuttavuus itselleni, mutta kokemus oli niin ilahduttava, että genreen tutustumista jatkan ehdottomasti.
Uskollinen naapuri on julkaistu jo 2005, silti ”ikääntymistä” ei kyllä huomaa.
Rikos ja syyllinen paljastuvat heti alkuun, mutta siitä eteenpäin tapahtumat ovatkin virkistävän erilaisia. Henkilöitä ei ole kauheasti, mutta äänikirjaa kuuntelemalla menin heistä sekaisin oitis, joten siirryin lukemaan e-kirjaa.
Yh-äiti Yasuko ja hänen tyttärensä Misato ovat murhaajia.
Uhri on Yasukon ex-mies Togashi.
Poliisipari Kusanagi ja Kishitani tutkivat rikosta, jota Yasukon&Misaton naapuri Ishigami peittelee.
Kusanagin ja Kishitanin apuna on Ishigamin entinen opiskelutoveri Yukawa.
Siinäpä joukko, joka leikkii kissa ja hiiri -leikkiä loppuun asti, siitä kenen aivot pelaavat parhaiten.
Japanilaisuus kattaa kerronnan tehden johtopäätösten ja ”oivallusten” teon hankalaksi, koska perinteinen ”Eurooppalainen” juonimalli ei olekaan  käytössä.
Mahtava!
 

 

 

kulttuuri suosittelen kirjat

Kevät – selvisin hengissä

Kollaa Kestää, lempparibändi nuoruusvuosista asti, laulaa näin: Kevät ja kaupunki elämää täynnä
ja minä vielä mukana, taisin sittenkin selvitä…
Taisinpa hyvinkin! Maaliskuuta mennään ja talviloma on vapauttanut kellon seuraamisesta, aurinkokin on häikäissyt talven sumentamia silmiä useampana päivänä ja räystäillä tip-tip-tiputtelevat jääpuikot reikiä lumihankeen vähän kerrallaan sulaessaan.

Keväthän se!

Tänään lennän Brysseliin moikkaamaan ystävätärtä ja ohjelmassa on monta päivää höpöttämistä, kilometreittäin kävelyä, lounaskonsertti, shampanjamessut, illallinen Michelin-ravintolassa, toinen hummereita nautiskellen ja mitä nyt ikinä keksimmekin sunnuntaihin mennessä.
Takaisin susirajalla olen maanantain vastaisena yönä ja maanantai onkin onneksi vielä vapaapäivä. Maanantaina tulee myös 30 vuotta minun ja Turjakkeen kihlautumisesta.
Meidän kihlautumisestammehan on täysi vastuu RAY:lla, eli Raha-automaattiyhdistyksellä!
30 vuotta sitten vietimme iltaa Tampereen Tillikassa ja T. varsin lemmekkäissä fiiliksissä kysyi , josko menisin hänen kanssaan (edes) kihloihin, ajatukseni avioon astumisesta kun olin tehnyt jo varsin selväksi aiemminkin. Seisoimme pelaamassa raha-automaateilla, T. pelasi noppapeliä, jossa kolme noppaa asettui sattumanvaraiseen järjestykseen ja eri yhdistelmillä sai erisuuruisia voittoja.
Joskin yleensä vain hävisi, niinkuin rahapeleissä usemmiten käy,
Niinpä minä sitten totesin naureskellen, että jos seuraavassa pelissä tulee täyspotti, eli kolme kutosta, niin tottakai, eikun vain kihlojen ostoon!
Ja ne kutosethan sieltä kilahti.

Minä seison aina sanojeni takana, joten kun seuraavana aamuna availin hiukkasen krapulaisia silmiäni niin T:n todetessa, että tänään mennään sitten sormusostoksille, niin sinnehän mentiin.
Silloin ostetun kihlasormuksen pudotin tammikuisena pakkaspäivänä kaupungille viiden vuoden päästä, kun en ollut saanut pienennettäväksi sormusta vietyä ja sormet olivat kaventuneet reippaasti, parinkymmenen asteen pakkasesta puhumattakaan.

Parisuhde tallessa kuitenkin ja tänäkin päivänä jos paskat ja helmet vaakakuppeihin lajittelisin, niin helmiä olisi enemmän.

puheenaiheet oma-elama