Olin neljä päivää yksikseni kotosalla ja kun jokapaikassa oli vain omia sotkuja himistelin lähes joka päivä onnessani sitä kuinka pidänkään kodistamme. Ei Vonkis se ”unelmataloni” ole, siihen tämä on aivan liian nuori ja yksikerroksinen kaiken lisäksi, mutta vuosien mittaan tästä on tullut unelmakotini.
Kompromissejahan se parisuhteessa eläminen on, joten  eihän meillä nykyisen näköistä olisi, jos itse saisin kaikesta päättää, mutta jotenkin nämä neliöt ovat meidän näköisiksimme muuntautuneet ja muutoshan on tietty jatkuvaa.
Here today, gone tomorrow…

Mutta tervetuloa kurkkaamaan kotiimme!

Eteisen vaatekaapin ovet saivat lähteä heti tänne muutettuamme vaikka avokaapista tuppaakin paljastumaan aikamoinen sekametelisoppa. Voitte vain kuvitella minkä näköistä eteisessä/kaapissa oli, kun kotona asusti vielä kaksi lasta…
Riippuva tuoli on karvaisia lapsenlapsia varten, molemmat kissaherrat nauttivat siinä makoilusta joten vaikka itselleni tuolista hupia ajattelinkin, niin nyt se on pyhitetty karvakorville.
Eteisestä on suora pääsy keittiöön, olkkariin ja T:n työhuoneeseen.
Pieni huone ja iso mies ei ehken ole ideaali yhtälö, mutta hyvinhän tuo on toiminut ja kopperossa todellakin ”magic happens”, koska hän on 24 vuotta kopissa tilinsä tehnyt.Paras idea ikinä oli viedä kasarikeittiön täyspuiset kaapinovet piristymään kalustetehtaalle Kiteelle. Puupintaa riittää kodissamme yli sietokynnyksen, mutta nämä vihreät pläjäykset pelastavat paljon. Tulen aina keittiöön astuessani iloiseksi. IHANA väri!Minulla on varastossa pyöreä pöytä, jonka hankin lasten muuttaessa kotoa – mietin että saadaan uutta ilmettä ja erilaista toimivuutta  keittiöön sen avulla, mutta siellä varastossa se on saanut odottaa ties miten monta vuotta. Loppujen lopuksi Iso keittiönpöytä on vain niin kätevä, koska työtilaa ei muuten keittiöstä kauheasti löydy. Pyöreä pöytä vaihtuu ehkä joskus. Tai sitten ei.
Keittiöstäkin näkee, että Vonkiksella ei harrasteta minimalismia. Eikä harmaita, valkoisia tai mustia pintoja.Tummanruskea ”rumilus” nurkassa on ikivanha romukaappi, jonka pelastin isovanhempieni autotallista, sille suon tumman värin.
Muistan kun muutimme tänne 2000 kesällä. Olohuone tuntui isommalta kuin koko aikaisempi asuntomme, mutta ah, katoavaisia ovat tyhjät neliöt. Sohvien takana oleva erkkeri on loistava paikka taimikasvatukselle, sisällä talvehtivia chilejä varten sinne on ripustettu myös useampi kasvivalokin. Ihan oikealla näkyy uusin villitykseni, T:n itselleen ostama kävelymatto, mitä hänen oli tarkoitus käyttää töitä tehdessään, mutta kas, se onkin nykyään minun tannertani. Kävelen samalla kun katson lempparihömppääni (Diili, Farmi, Syke jne) niin tunnen olevani ah, niin paljon parempi ihminen verrattuna sohvalla löhöämiseen.
Kissattomaksi taloudeksi meillä näkyy aika paljon kissatarvikkeita, vai mitä olette mieltä?
Olkkarin takana on takkahuone/vierashuone, josta on pääsy kylppäriin & saunaan. Tila toimii myös tyttären työskentelytilana hänen ollesaan yötä kotikotona. Minä siirryn joskus takkahuoneeseen nukkumaan, jos rakkaan puolisoni kuorsaus yltyy aivan ylettömäksi. Oikein mukava nukkua tuossa.
Takkahuoneesta pääsee myös takakuistille ja -pihalle. Kesäisin tuohon vaihdetaan sellainen amerikkalaistyylinen verkko-ovi, että sisälläkin saa nauttia kesän tuoksuista.Meidän makuuhuoneemme on eteisestä katsoen vasemmalla. Se on varsin pieni ja toimii todellakin pääosin makuuhuoneena. Sängyn (200×210) lisäksi ei huoneeseen ei paljon muuta mahdukkaan. Miksi pitäisikään?
Vaatekaappeja on aivan liian vähän (minulla EI ole liikaa vaatteita)! Nuo kaksi vasemmanpuoleista ovat minun ja oven taakse oikealle jäävät ovat T:n. Onneksi työhuoneessani on kaappitilaa lisää. Olen konmarittanut viimeisen puolen vuoden aikana ainakin 10 kestokassillista täynnä siististi lapotettuja vaatteita kierrätykseen, mutta ne eivät vain tunnu loppuvan. Liekö lisääntyvät keskenään yön pimeydessä?Makuuhuoneemme vastapäätä on Minun työhuoneeni <3
Kun juniori muutti pois kotoa alkoi rakas puolisoni pohtia, josko hän tekisi pojan huoneesta itselleen isomman työhuoneen, mutta siinä vaiheessa nostin metelin. Herralla olisi nimittäin toimistotilaa tuossa piharakennuksessa, mutta kun sinne pitäisi kävellä huimat 10 metriä…toimisto on siis saanut muuttua romuvarastoksi ja hän saa työskennellä pikkuisessa kopissaan. Nih!!
Työhuoneeni toimii pojan huoneena silloin kun hän kotikotona yön yli viipyy.

Alunperin olohuoneessa kirjoja täynnä olleet Lundiat siirtyivät työhuoneeseen ja ovat nyt minun askartelukamojeni säilytyspaikka.
Ylähyllyllä istuvat minun elämäni nallet: keskimmäisen sain ensimmäisenä jouluna syntymäni jälkeen, sinisen teddyn sain ala-asteella ja isopää-nukkumatin voitin Candy-grabberilla ollessamme lomailemassa Rhodoksella. Edessä kellivän Musta-Pekka -mollan olen saanut parivuotiaana isoenoltani, joka toi sen tuliaisena jostain päin maailmaa. Olin kuulema huutanut kuin päätä leikatessa sen saadessani, niin pelottava se oli ollut. Omituinen lapsi minä.Asuinhuoneiden lisäksi kodista löytyy kodinhoitohuone, joka on niin katastrofaalinen, että siitä en laita kuvaa, kellari, jossa on kovin pimeää ja kylmää sekä vintti, joka on täynnänsä ”tarpeellista tavaraa” (not).

Kuten tuossa alussa mainitsin, kotimme on asujiensa ja heidän kompromissiensa näköinen koti. Itseäni naurattaneen kommentin olen saanut eräältä yliopiston Ghanalaiselta opiskelijalta, joka pysähtyi eteiseemme kuin seinään ja alkoi nauraa ”are you sure you are a Finn?”
Hänen mukaansa kaikki suomalaiset kodit, missä hän oli käynyt olivat olleet musta-valko-harmaita ja hyvin hyvin minimalistisia.
Hänelle tuli sanojensa mukaan kodikas olo meillä 🙂