Pitäisi istahtaa rauhassa pöydän ääreen ja tutustua kunnolla tähän blogialustaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, mutta kun…
pitää sitä ja pitää tätä, hoppuhoppukiirekiire, ei jaksa, ei ehdi, ei pysty repeämään.

Ja niinpä sitä huomaa urputtavansa itsekseen kun pikaisesti naputtelee lyhyen elonmerkin blogiin, vähän niinkuin velvollisuudesta. Elämässsä on niin pirusti kaikkea häröilyä nyt, että pelkkä sivupalkin vaihtoehtojen vilkaisu saa huoahtamaan en jaksa.

Seuratut helmet ovat hakemisen takana ja etusivun rullaaminen saa peukalot nilelle ja ranteet laulamaan ave mariaa.
Tuntuu että vain ne suositellut ja nimekkäät blogit ovat ensisilmäyksellä luettavissa ja kaikki ne persoonallisemmat ja enemmän omat hukkuvat jonnekin taustalle.

Huomaan että en viitsi selata ja etsiä lemppareitani ja visiittini sivulle ovat hyvin lyhyitä.

Harmittaa.

Jospa viikonloppuna olisi aikaa ottaa tämä homma taas haltuun, koska en siis yhtään epäile, etteikö tämä osoittaudu paremmaksi ja jouhevammaksi kuin entinen alusta, itseäni tässä vain morkkaan, kun en saa aikaiseksi tähän tutustua.

Räyh minä.

PS: mutta silti…KEEP IT SIMPLE 🙂