Lomalla voi (joutua) otta(m)a(an) rennosti
Kreetan viikko oli ihana.
Hotelli oli siisti ja viihtyisä, sää ei olisi voinut olla parempi, merivesi oli lämmintä kuin sananlaskun linnunmaito ja muutenkin kaikki oli kivaa ja mukavaa.
Kaikessa on aina mutta.
Mutta lomasta tuli paljon ”rennonpi” mitä olin suunnitellut.
Vasen lonkkani kipeytyi turhan vauhdikkaasta juoksumattoilusta ja kipulääkkeistä huolimatta pääsin lenkkaamaan vain etanavauhtia.
Istuminen, nouseminen, portaiden nousu tai lasku sai jalan pettämään alta ja kävellessäkin mentiin T:n kanssa niin käsikynkkää,
niin käsikynkkää. Ysikymppiset mummelit ja papat porhalsivat ohitse kadulla ja minä parka horjahtelin ohituksen aiheuttamissa tuulenpuuskissa.
Onneksi allasalueella oli tukevat lepotuolit ja merenrannan hiekka pehmoista.
Pariksi päiväksi vuokrattiin söpöinen avo-Mini ja kruisailtiin ympäri rannikkoa ihailemassa maisemia ja vaaleanpunaista hiekkaa Elafonisin rannalla (tuskainen taival
oli parkkipaikalta rannalle!).
Turistikausi ei ollut vielä täydessä vauhdissa, joten Kato Staloksessa oli varsin rauhallista. Päivällisravintolan valinta ei ollut ylivoimaista, koska aluella oli tasan kolme
vaihtoehtoa auki 😀 Onneksi jokainen niistä tarjosi erinomaista ruokaa ja hyvää palvelua.
Useamman kirjan sain kuunneltua, lukemattoman määrän Ludoja pelattua ja T:n kanssa muuten vain höpöteltyä. Kerrankin meni reissu niin että minä en säntäillyt
suuntaan ja toiseen hänen tepsuttaessaan ylirauhallista tahtia perässäni. Taisin jopa kertaalleen pyytää vauhdin alennustakin kun Vanhassa kaupungissa käväistiin!
Olen aina rakastanut Kreetaa ja nytkin nautin jokaisesta päivästä ja maisemasta, mutta ihmeekseni huomasin ajatusteni lentelevän Rhodoksen suuntaan! Vuosikymmenien
inhon jälkeen uudelleen tutustuminen on paljastanut minusta Rhodos-fanin. Tosin tähän fiilikseen lienee vaikuttanut myös tämän vuotinen normaalia varhaisempi matka-aikamme, luonto ei
aivan satasella ollut vielä kukassaan ja vihreänä Kreetalla. Vasta viimeisinä päivinä alkoi selvästi avautua kukkia ja vihreitä lehtiä ilmestyä puihin & pensaisiin.
Palvelu oli parasta, meitä turisteja oli vielä niin vähän, että joka paikassa sai tuntea olevansa extrasuperspesiaali ja tervetullut!
Kotiintulo olikin sitten kiva, kun lunta satoi ja sataa koko ajan.
Suomen kevät <3
