Vanhassa vara parempi, aka uusintapostaus: Mantelittomat Runebergintortut x 2

Maanantaina 5.2. on Runebergin päivä, joten nostan framille postauksen/ohjeen vuodelta  2019. Kaksi testattua ja hyväksi todettua reseptiä muidenkin ruoka-ainesrajoittuneiden juhlan piristämiseksi!

IMG_1205.JPG

”Huomenna on Runebergin päivä ja tokihan sitä täytyy juhlistaa torttujen kera! Turjake ja tyttäreni ovat allergisia mantelille, niin kaupasta emme ole perinteisiä herkkuja voineet ostaa, vaan itsetehtyjä viriteltyjä versioita ovat ne aina olleet.
Ja koska minä olen ääliö, enkä selkeästi merkitse testattuja reseptejä, niin joka ikinen vuosi on sama rumba edessä: mikä on se paras resepti? Mihin minä sen nyt laitoin, sen mikä oli tosi hyvä ja simppeli…oliko se tämä? vai tämä? ei kyllä se on tämä…

Joten nytpä olen tosi viisas & ennakoiva ja kirjaan tämän vuotisten paakkelsien reseptit tänne blogiin! HAHAA!

Versio 1

150g laktoositonta voita
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
1.5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja
1dl piparimuruja (Annas apelsin pepparkakor )
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl ruokakermaa
mieluinen määrä karvasmanteliaromia. (ainakin Dr Oetkertin Karvasmanteliaromi on synteettinen, eikä sisällä mantelia ja sopii näin ollen myös manteliallergisille.

IMG_1207.JPG

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen kerman kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Tästä määrästä sain Runebergin torttuvuokallisen (6 kpl) ja 2 muffinivuokaa.
200 asteisessa uunissa reilut 20 min.
Jäähtyneet tortut kostutin (1,5 dl vettä, 1 rkl sokeria, iso loraus Limoncelloa) ja jätin maustumaan vuokiin. Koristelen ne vasta juuri ennen tarjoilua.

IMG_1208.JPG

Koska olin lauantain töissä, on minulla tämä maanantai vapaana ja ajattelin paistaa huomiseksi yllärinä töihin Runebergin kakun.

IMG_1209.JPG

Versio 2

200 g voita
1 dl fariinisokeria
1 dl taloussokeria
2 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
2dl piparimuruja (Annas Apelsin ja Polka pepparkakor )
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl vettä + 0,5 dl Limoncello
n. 10 tippaa karvasmanteliaromia

IMG_1210.JPG

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen nesteen kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Käytin sydämenmuotoista kakkuvuokaa, jonka vuorasin leivinpaperilla, taikinaa jäi yli kahteen muffinivuokaan.
200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Jäähdyttyä tökin näihinkin hammastikulla reikiä ja lirutin Limoncello-vesiseosta päälle.
Tämäkin saa maustua jääkaapissa huomiseen ennen koristelua.

IMG_1215.JPG

Maistoimme toki nuo muffinivuokien ”ylimääräiset” ja molemmat versiot maistuvat oikein hyvälle.
Kermaan tehtyjen rakenne on hiukkasen napakampi kuin Limoncello-vesipohjaisten, mutta suutuntuma molemmissa sopiva.
Kermapohjaiset ovat ehkä enemmän perinteisten Runebergin torttujen mukaisia, kakkutaikina todellakin kakkumaisempi.

Molemmat reseptit päätyvät ehdottomasti ”jatkoon-kategoriaan”. Ensi vuonna(kin) mennään näillä!”

Koti Ruoka ja juoma Oma elämä DIY

Palapelit – rentouttavaa vai raivostuttavaa?

Muutama vuosi sitten koin herätyksen palapelien suhteen ja silloin ihastelin näpertelyn tuomaa mielenrauhaa ja suoranaista zen-tilaa mihin kootessa pääsi.

Se oli silloin se.

   Mielenrauha on jossain naapuripitäjässä kun yrittää vääntää jotain 1K palan punamustaa hirviötä ilman mallikuvaa (pojan käsitys kivasta joululahjasta) ja niskat huutaa hoosiannaa epäergonomisen työskentelyasennon takia eikä monitehojen kanssa nää yhtään mitään ja ja ja…

Mutta eipähän maalliset murheet päässä pyöri, se on ehdottomasti totta! Kainosti esitin kuitenkin jälkikasvulle pyynnön, että vaikka Hulifer ja Mörkö ovatkin ihania kissaeläimiä, niin unohdetaan mustien kissojen kuvista tehdyt palapelit, jookos?

Joululahjapaina..eikun palapeliä väännettiin parisen viikkoa päivittäin sekä minä että T. ja kun viimeisen palan lopulta paikoilleen sai painaa oli onnistumisen tunne ylitsevuotava.

Vasta tällä viikolla kaivoin hyllystä seuraavan koottavan ja sen sainkin kasaan yhdessä illassa. Ei tämäkään mikään perusversio ollut, mutta selkeästi helpompi kuin jouluinen vääntö.
Puiset palat ovat kaikki erimuotoisia ja niiden sovitteluun en olisi ilman mallikuvaa edes lähtenyt, koska muotopalapelissä varsinaisten ”reunojen” ensin tekeminen on varsin mahdoton tehtävä. Värien mukaan paloja tihrustin ja ilahduin suuresti huomatessani osan paloista olevan eri eläinten muotoisia!
Siinä kuulkaa joululaulun sanojen mukaisesti  vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimään.
-tää orava tekee pesän nyt tuohon ja sit tää kissa miukuu siellä puun juurella. Oho, kilpikonna alkaa kisata tämän pupun kanssa..
T. tuli kysymään, että mitä ihmettä minä juputan siinä pöydän ääressä ja kun tajusi touhuni poistui takavasemmalle päätään pyöritellen.
HÖH!

Kun töissä tuli tämä puuhastelu puheeksi, kertoi kollega innostuneensa myös joululomalla palapeleistä ja suunnitteli uusien ostamista. Hänen palapelinsä ovat minulle kokoamattomia, niin ehdotinkin että toisin näytille omat koottuni ja vaihdetaan päikseen mikäli miellyttää molemminpuolin. Kierrätys kunniaan!
Sinällään outoa, että kerran koottua ei viitsi uudestaan kasata, vaikka miten vaikea olisi se ollut. Eihän palojen asettelua ulkoa pysty oppimaan, niin voisihan sitä samaakin höylätä uudestaan ja uudestaan. Mutta kun ei voi. Omituisia olemme.

Puheenaiheet Oma elämä Suosittelen Ajattelin tänään