Asiakaspalvelua ”parhaimmillaan”


Botania on yksi lempipaikoistani Joensuussa ja sen toimintaa olen halunnut kannattaa ja niinpä useana vuonna olen ostanut vuosikortin (+1), jonka myötä olen päässyt kokemaan monenmoisia tunteita ja tapahtumia ystävien seurassa.  Ainakivi ikuisine sisäänpääsyoikeuksineen on ollut haaveena kauan, mutta 350 euroa ei vain ole tuntunut ikinä olevan jouten siihen käytettäväksi.  Niinpä jouluna olin tipahtaa sohvalta kun avasin lahjakuoren, mistä paljastui lupauskortti ikiomalle Ainakivelle.

Oi sitä iloa ja onnea ja riemua!

Perjantaina 29.12.23 läksimme asiaksemme toteuttamaan lahjalupausta Botanialle ja olin aivan täpinöissäni. Tiskillä oli vastassa ystävällisesti hymyilevä naisoletettu ja kerroimme millä asialla olemme. Kysyin miten asiassa edetään ja mitä tässä nyt tapahtuukaan – suuri, hieno ja jännittävä asia kuitenkin kyseessä!

Mutta mikä rysähdys maan päälle, jos ei suorastaan pettymys tämä odotettu juhlahetki olikaan.
”joo, voi maksaa tähän”
”haluatko kuitin”

Siinä sitten seisoimme hoomoilasina ja kysyin että mitäs nyt sitten, miten tämä etenee?

Naisoletettu otti esille post it-lapun ja kysyi nimeäni, jonka kerroin ja kerroin myös etten ristimänimeäni kiveen halua vaan toisen nimen, jonka hän post ittiin kirjasikin.
”tämä on ok”
Kysyin voinko mahdollisesti itse valita paikkaa mihin Ainakivi sijoitetaan vai lätkäistäänkö se vain summamutikassa johonkin, jolloin saimme luvan mennä kasvihuoneeseen sisään.
Kuvasin mieluisen paikan ja palasimme tiskille, josta sain sähköpostiosoitteen mihin se lähettää. Kun pyysin asiakaspalvelijaa tarkistamaan, tuliko kuva perille, hän totesi ettei hänellä ole konetta siinä. Pyysin kuittausta spostin saapumisesta ja tämä pyyntö ja sähköpostini samaiselle post itille kirjattiin.
Ja taas oli homma kunnossa.

Hölmistyneenä kysyin että miten jatkossa toimin kun haluan paikassa vierailla, saanko jotain korttia tai muuta ”todistetta” ihanasta lahjasta, niin enpä saanut , ihan ”nimellä vaan” sisään pääsen.
Ja se Ainakivikin tulee sitten joskus  kunhan tarvittava määrä niitä tilattavaksi kasautuu”.
Että sitten joskus.
Tänä vuonna? Ensi vuonna? Häh?

Eipä ollut kovinkaan mieltäylentävä ja iloinen tapahtuma tämä  lahjan lunastus. Suoraan sanoen jäi varsin tympeä maku suuhun ja myös lahjan antaja oli vähän kuin siipeensä saanut, kun giganttisen antikliimaksin jälkeen astelimme takaisin autolle.

About viikon päästä kun tajusin kokemusta yhä mielessäni pyöritteleväni, päätin laittaa asiasta sähköpostipalautetta kohteeseen, koska vaikka asiasta mopottaminen ei enää minun kokemustani parantaisi, niin ehkä sentään seuraavan asiakkaan kokemus olisi positiivisempi.

Tämän sain vastaukseksi:

Moi
Kiitos viestistä
Kassalla on aloittanut uusi asiakaspalvelija, eikä hänellä ole vielä kovin montaa aina-kivi tapahtumaa ollut
Yritämme parantaa tätä asiaa
Viesti kiven paikasta tuli myös perille

Ystävällisin terveisin
xxx/Botania

**************************************

Suoraan sanoen ei isommin parantanut fiilistä!

Puheenaiheet Oma elämä Museot ja näyttelyt Ajattelin tänään

Sukkahousut ei ole kirosana!

Kylmien kelien saavutettua koko kotimaan, on jälleen saanut kuulla ja lukea epätoivoisia, ärsyyntyneitä ja jopa epätoivoisia kommennetja ”sukkahousukauden” kammottavuudesta.

Sukkahousut
-kiertyvät
– kiristävät
– puristavat
– ahdistavat
– roikkuvat
– pussittavat
– ovat liian löysiä
– ovat liian tiukkoja
– ovat liian pitkiä
– ovat liian lyhyitä

Siinä minä sitten kuuntelen silmät pyöreinä että mitä ihmettä nämä ihmiset selittävät, sukkahousuthan ovat aivan mahtava vaatekappale! Itse koen sukkahousujen antavan ryhtiä, hohtoa ja siloittavan tyyliä tilanteessa kuin tilanteessa.

Pakko on kuitenkin myöntää, että ovathan nuo listatut tunnehetket olleet tuttuja itsellenikin, mutta kun vuosia sitten käänsin takkini oman mantrani suhteen, kaikki muuttui…
Olen aina (ja yhä) lähes periaatteellisesti vastustanut merkkituoteita ja liputtanut halpistuotteita, kirppareita ja merkittömiä tuotteita, enkä todellakaan ole suostunut/suostu maksamaan mistään perustuotteista/vaatteista ylimääräistä vain jonkun logon tai muotimerkin takia.
Poikkeus vahvistaa säännön, niinhän sitä sanotaan ja omalla kohdallani se poikkeus on juurikin sukkahousut.

Olen 175 senttiä pitkä, painoni on vaihdellut näillä senteillä 52kg ja 90kg välillä ja jalkani ovat kiitettävän pitkät – niinpä teininä ja parikymppisenä sain oman osani hermoja repivistä sukkiksista…jos sääriosa oli tarpeeksi pitkä, ylsi housuosa kainaloihin tai päinvastoin, silmukat alkoivat juosta jo jalkaan vedettäessä tai viimeistään siinä vaiheessa kun otin ekan askeleen, sukkahousujen haaraosa roikkui puolireidessä kun housuosa istui about hyvin ja hameen kanssa sukkahousut valuivat askel askeleelta alemmaksi…
Tuolloin  kauppakassiin päätyivät ne halvimmat yksilöt, koska hei, kuka sitä nyt rahaa tuhlaisi sukkahousuihin?

Vähän päälle kolmekymppisenä alettuani odottaa esikoistani ostin ensimmäisen kerran mielestäni JÄRKYTTÄVÄN hintaiset tukisukkahousut noituen jo etukäteen niiden hintaa,  lyhytikäisyyttä ja epämukavuutta, mutta ihmetyksekseni sukkahousut  istuivat kuin toinen iho ja kestivät, kestivät ja kestivät!

Kokemuksen innoittamana jätin seuraavallakin kerralla ne halpisnailonit hyllyyn ja noukin vähän irvistellen tyyriimmät kauppakärriini ja kas – tällä tiellä olen edelleenkin enkä enää sorru sipulisäkkiversioihin kuin äärimmäisessä hädässä.
Hieman kärjistäen uskallan sanoa, että nykyään suorastaan ODOTAN tilanteita, joissa pääsen vetämään sukkahousut koipiini.

Tokihan sukkahousuinho voi johtua muustakin kuin istuvuudesta, mutta uskallan väittää kuitenkin, että kun satsaa oikeaan kokoon ja laadukkaampaan tuotteeseen, ainakin osa inhosta haalistuu.

Tämä ei ole maksettu mainos eikä muutenkaan sponsoroitu mistään suunnasta, jaan vain henkilökohtaisen mielipiteeni:
Vannon talvisin Norlynin kevyesti tukevien sukkahousujen (40den) nimeen , yhdet sukkikset ovat kestäneet minulla parikin vuotta pesusta pesuun ehjinä ja istuvina. Ja jos niihin tulee pieni reikä (esim.rikoin yhdet klapissa olevaan tikkuun), pystyy reiän ompelemaan!
Kesällä ohkaisemmat versiot saavat sääret hohtamaan!
Paketissa oleva kokotaulukko on varsin osuva, mutta jos kropan malli on tasainen (ei hyppyripeppua) niinkuin minulla, kokotaulukon mukaisten sukkisten housuosa voi nousta korkealle, mutta ei kuitenkaan  _liian_  korkealle.

Rohkeampia, hassumpia ja erikoisempia sukkahousuja kannataa tilata Snagista, missä kokonsa voi valita vartalonmallin ja pituuden mukaan. Takuuvarma istuvuus! Sivuston mallit ovat runsaita ja Rubensmaisia, mutta kokoja löytyy myös Twiggy-kategorian tallaajille. Omat suosikkini ovat nämä ostamani puna-vihreät ”eriparisukkahousut”, jotka kyllä herättävät hihittelyä kanssakulkijoissakin 🙂

Summasummarum: älä tuhlaa energiaa sukkahousuihin ärsyyntymiseen vaan etsi ne oikeat ja sinäkin voit todeta, että  ”kahta en vaihda, xx sukkahousuja ja ???”

HAHAHHAHAHAHAH

 

 

 

 

 

Muoti Ajattelin tänään Päivän tyyli Trendit