On perheitä, joissa ei aikuisten kesken anneta lahjoja ja on meidän perhe, jossa lahjoja annetaan ja vastaanotetaan ikäryhmästä riippumatta ihan muuten vaan, mutta varsinkin nimipäivinä, synttäripäivinä, vuosipäivinä ja varsinkin jouluna.

Minä ja Turjake toki pystymme itse itsellemme hankkimaan mitä tarvitsemme tai haluamme, mutta silti on ihanaa miettiä toiselle ”jotain jännää”, jotain sellaista, mitä välttämättä ei itse itselleen tulisi hankittua.
Niinpä Turjake löysikin paketistaan esim. liput Pate Mustajärven Teatterin kummitus-keikalle ja minä sain toivomani minitrampoliinin (tulossa pomppivainen tammikuu!!).

Ja vaikka lapsia heidän ”aikuisiästään” huolimatta arkenakin mahdollisuuksiemme mukaan tuemme rahallisesti, jos jostain suuremmasta hankkeesta on kyse, niin juurikin juhlapäivinä on mukavaa, jos pakettiin saa käärittyä jotain, mitä he suuresti toivovat, mutteivat itse ”pysty” nykyisessä rahatilanteessaan heti hankkimaan (tänä vuonna nämä lahjat liittyivät konsolipelien maailmaan).

Ja sitten on nämä lahjat, joiden tarkoitus on vain nostaa hymy tai naurunpurskahdus saajan huulille.

Tämän kategorian lahjoina Joulupukki oli tuonut kuusen alle mm.
* vaaleanpunainen sporttishakerin + söpöt kasarihenkiset urheilushortsit  bodari-bojalle
* pörröisen-pehmoiset, vaaleanpunaiset velour-kotihousut + e r i t t ä i n antava kaula-aukkoisen t-paidan tyttärelle
* jo aiemmin mainittu Satan´s toe-chilitikkari minulle
* jättipelikortit Turjakkeelle
* astronauttijäätelöä ( koko perheelle)

Minä rakastan lahjojen antamista ja en häpeä myöntää rakastavani myös lahjojen saamista. Kauniisti paketoitu lahja saa silmäni loistamaan ja minusta on ihanaa punnita pakettia käsissäni ja miettiä mitähän se sisältää. Tykkään avata rusetit ja lahjanarut, irroittaa teipit varovasti ja avata lahjan hitaasti, nauttien odotuksen tunteesta ja tietämättömyyden ilosta…

Minun on vaikea uskoa, että vuosien myötä ihmisestä katoaisi automaattisesti se ilo mitä lapset eivät häpeile ilmituoda saadessaan lahjoja.
Miksi se olisi sopivaa vain lapsille?
Minkä ikäisenä ihminen on olevinaan liian vanha iloitsemaan lahjoista tai niitä toivomaan?

Minä en todellakaan aio ikimaailmassa tulla niin vanhaksi, etteivät silmäni alkaisi loistaa (kiilua???) kun lahjapaketin kätösiini saan!