Ensimmäinen nelipäiväinen viikko takana
Työvuosi alkoi varsin lunkisti – maanantai oli yleinen vapaapäivä ja perjantaina sain nauttia ensimmäisestä nelipäiväisen työviikon vapaasta perjantaista.
Vuoden ensimmäinen viikko oli myös tähän astisen talven kylmin, koska Vonkiksen mittarissa oli joka ainoa aamu vähintään -30 astetta. Pihassa seisoo kolme peltilehmää arktisessa umpijäässä, joten iloitsin suunnattomasti mahdollisuudesta olla etätöissä kaikki kolme työpäivää. Asiakaspalvelu kampuksella avautuu vasta 8.1. ja puhelinpalvelu hoitui kotoakin käsin.
Perjantaiaamuna heräsin ekaa kertaa normaaliin työaamu-aikaan, mutta tyytyväisesti hihitellen käänsin kylkeä ja napautin äänikirjan korvanappiin. Sängystä nousin vasta kymmeneltä ja nautiskelin aamupalaa lämpimän uunin kyljessä.Oi autuutta.
Autuus vähän haaleni, kun T. mainitsi, että kalenteri oli aamulla hälyttänyt ”mammografia”, että pitikö minun mennä vai olenko vaihtanut ajan…
Onneksi seulonta-ajoista vastaava hoitaja oli ymmärtäväinen ja varasi minulle uuden ajan luvaten poistaa menneen ajan ilman sakkomaksuja.
Ensimmäinen vapaa perjantai meni lähinnä lusmuillessa, lämmitin uunia, kokosin palapeliä ja vähän raivasin työhuoneen askarteluvarastoja. Ensi perjantaille on kyllä jo varattu labraa niin itselleni kuin äidillekin. Siinä sitä riittääkin haastetta miten saan rouvan matkaani, koska Alzheimerin myötä kotoa poistuminen on hänelle aika mission impossible…
Tietoisuus nelipäiväisestä työviikosta tekee kyllä alkavasta vuodesta heti jotenkin valoisamman! 
