Kävin maanantaina työterveyslääkärillä ”kontrollissa” ja hän kysyi, olenko valmis töihin vai kirjoittaako hän lisää sairauslomaa. Totesin, että kyllä, aloitan työt seuraavana päivänä.

”Essi” alkoi potkia mielestäni kolmannella lääkeviikolla ja sairausloman viimeisellä viikolla olo ja meno oli ihan toista kuin aikaisemmin. Niinpä uskaltauduin tekemään päätöksen töihinpaluusta vaikka lääkäri olikin kirjannut järjestelmään, että  ”apean ja hiljaisen oloinen”. Omasta mielestäni olin suorastaan säkenöivä!
No, kyllähän ajatus töihinpaluusta sykettä vähän nosti ja tiistain vastaisen yön nukuin normaaliakin huonommin, mutta onneksi tiistaina saatoin pitää etäpäivän ja sain rauhassa
purkaa ruuhkautunutta postia ja ottaa rauhallisen askeleen työympyröihin.

Uni pätkii vielä, mutta maanantaisella vastaanotolla sain kehoituksen ottaa mielialalääkkeen aamulla eikä illalla kuten olen tähän asti tehnyt. Lääkäri sanoi että Essi ja nukahtamislääke vähän niinkuin pyrkivät vastakkaisiin tavoitteisiin, joten parempi olisi ottaa mielialalääke aamuisin. Näin olen nyt tämän viikon tehnyt ja tosiaankin uni on kyllä hiukkasen parantunut eikä aamuyöt mene täysin valvoessa. Kuulema myös Essi alkaa vaikuttaa unen saralla 6-8 viikkoa aloittamisesta, joten ehkäpä jo jouluta nukun kuin pieni porsas ja jaksaminen paranee kohisemalla!

Postien purku meni rutiinilla ja siihen menikin sitten koko tiistai ja keskiviikostakin osa. Keskiviikkona ja torstaina olin asiakaspalveluvuorossa, mikä sekin osaltaan helpotti töihinpaluuta – opiskelijoiden kanssa on mukava kommunikoida face to face. Perjantai on taasen etäpäivä ja illalla työpaikan pikkujoulut: ruokaa, juomaa ja illan päätteeksi Dingon keikka!
Päässä soi nahkatakkinen tyttö ja nahkatakki pakkautuukin laukkuun illan asusteeksi. Tokihan sitä pitää kesken illan asunvaihto suorittaa!

Ensi viikolla minulla on palaveri esihenkilön kanssa ja saa nähdä mitä siinä nyt käsitellään – liekö työterveydestä menee minkälaista tietoa työnantajalle näissä osaltaan työjohteisissa masennus-/uupumustapauksissa? En tiedä onko työterveyden reagointi tässä tilanteessa hieman ylilyövä vai olenko oikeasti heikommassa jamassa mitä itse ajattelen, koska psykologi kirjasi
ylös ehdotuksen osatyökyvyttömyyseläkkeestä ja lääkärikin kertoi huolella ja hartaasti mahdollisuudesta tähän malliin.

Itse olen jo pitempään miettinyt mahdollisuutta tehdä nelipäiväistä työviikkoa, selkeästihän en palaudu viikonlopun aikana tarpeeksi. Osaltaan myös vanhempien tilanne rasittaa ja kuormittaa arkea, koska olen veljeni kanssa heidän asioidensa hoitajana, kaikki heidän ”menonsa” oli se sitten lääkäriä, fyssaria tai mitä hyvänsä tapahtuu arkipäivien toimistoaikoina ja niiden kanssa säätäminen on hermojaraastavaa välillä. Jos olisi yksi arkipäivä käytössä ilman työvuorojen säätämistä sun muita vääntöjä, helpottuisi tämäkin puoli elämästä ja edesauttaisi kenties yleistä jaksamista. Koska eihän vanhempien tilanne helpotu tulevaisuudessa, päinvastoin.

Nelipäiväistä työviikkoa ei ole työnantajan pakko minun tilanteessani hyväksyä, mutta tähän liittyen työterveyslääkäri painottikin, että mikäli sitä ei hyväksytä, on keino lyhennykseen sitten tuo osatyökyvyttömyys, sitä ei voi työnantaja evätä, mutta prosessi toki kestää aikansa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, sano!