Selityksiä sille, miksi maksoin 150 euroa Muumimukista
Siinä se nyt on.
Muumin päivänä eli Tove Janssonin syntymäpäivänä 9.8. en tajunnut mokoman olevan edes myynnissä, mutta kyllähän asia selvisi kun illalla silmäilin netistä Iltasanomien ja Iltalehden otsikoita ja lueskelin Facen kirppareille seuraavina päivinä tulevia toinen toistaan hurjempia myynti-ilmoituksia.
Mielessä on pyörineet vähän muut asiat kuin Muumit, mutta mitä enemmän luin mukista ja näin siitä kuvia milloin missäkin yhteydessä, sitä enemmän alkoi mielessä kyteä tuo tuttu miehaluanmullaeiolevielätuotaMUUMImukiapakkosaada...
Eilen aamulla huomasin Facen kirpparilla olevan ilmoituksen, missä paikallinen nainen tarjosi Muuminpäivä-mukia vaihtariksi parille vanhemmalle mukille, mutta hän ilmoitti myös kunntelevansa rahallisia tarjouksia. Ja minäpä sitten tarjosin 150 euroa. Me teimme kaupat.
Voi JesuMaria ja seitsemän pienikasvuista alligaattoria!
Sataviiskymppiä yhdestä Muumimukista. Hullu ämmähän mie olen.
Mutta (nyt tulee niitä selityksiä)
– Isän saatua aivoverenvuodon 6.6. en ole jaksanut, halunnut, ehtinyt käydä normaalielämääni kuuluvilla shopailukierroksilla kirppareilla, kaupoilla ja romutoreilla, joten kesän aikana en ole törsännyt yhtään euroa mihinkään turhaan. En ainoatakaan.
– jos kun minä kerran tulen onnelliseksi tästä kyseisestä mukista niin miksi en sallisi itselleni sitä? Ihminen tarvitsee onnea kultapölyksi arkiseen elämäänsä pölyvillakoirien vastapainoksi.
– olen kerännyt Muumimukeja jo 20 vuotta, joten kokoelmanihan olisi ihan täysin tynkä, jos en tätä kyseistä herkkua omistaisi.
– tämä mukihan on suorastaan sijoitus. Vaikka muumihulluus onkin jo laantunut pahimmasta huumastaan, niin eihän näiden arvo mihinkään häviä.
– astioita tarvitaan aina.
– eihän tämä nyt niin kauhean kallis ollut…olisinhan voinut vaikka haluta uuden auton. Ja autot ovat epäekologisisempiä kuin Muumimukit, vaikka sitten miten olisi mukikin tehty Thaimaassa eikä kotimaassa.
– tilaakaan muki ei vie paljoa! Jos olisin tuon edellisessä kohdassa mainitun auton ostanut, niin kylläpä olisi ahdasta ollut meidän pihassa! Ja ruuhkat lisääntyneet kun taas yksi pörrö olisi autoineen sekaan ängennyt.
– ja onhan tuo muki yksinkertaisesti vaan niin kaunis ja ihana.
”Muumin päivä -mukin kuvitus on peräisin Tove Janssonin piirroksesta vuodelta 1955, joka on alunperin piirretty lontoolaiselle sanomalehdelle. Piirroksessa Muumipeikko ja Muumimamma ovat kiivenneet läheisen saaren korkeimmalle kalliolle ja istahtaneet ihailemaan auringonlaskua. Muumipeikko käpertyy äitinsä kainaloon ja painaa kuonoaan tämän silkinpehmeää kuonoa vasten. On hiljaista ja he ovat kahdestaan – siinä on hyvä olla.” (Moomin.com)
