En nyt osaa ihan ajatella tätä kriisinä, mitä mietin edellisessä postauksessani mutta onhan tämä yllätys.

Kävin työterveyslekurilla ja TAAS itketti (on se kumma!!) ihan huolella. Lääkäri täytätti pari lomaketta ja kun aloin mietiskellä siinä täyttäessä, niin hän sanoi minulle, että älä järkeile, vaan täytä sen mukaan miltä nyt tuntuu. Terävänäköinen täti oli hän, koska todellakin aloin siinä pohtia, että mihinkäs kohtaa rastia tuuppaan, että ”oikea” vastaus tulisi…

No, koska lääkäri oli huomannut pähkäilyni, niin tein työtä käskettyä ja rastin kohdat just niinkuin tällä hetkellä tuntui. Ja pisteitä ropisi 27.

Keskivaikea masennus pätkähti diagnoosiksi, lääkäri kirjoitti reseptin mielialalääkkeeseen, pisti putkeen lähetteen psykologille ja  kirjoitti sairauslomaa ensiviikon loppuun.

Käytyäni määrätyt pillerit istahdin kahvilaan sulattelemaan saamaani diagnoosia. Tavoilleni uskollisena, hölösuu kun olen, niin oitis asian postasin niin Instaan kuin Faceenkin – en halua enkä jaksa salailla tai keksiä jotain kiertoilmaisua tilanteelleni:  masentunut olen ja mielialalääkeitä alan popsia, olkoon se ystävä- ja tuttavapiirille heti alkuun selvää.

Muistan lukeneeni monessa yhteydessä vuosien mittaan kommentin, että masennus ei aina näy päälle.
Ei se taida todellakaan näkyä päälle, kun en itsekään asiaa omalla kohdallani peilistä nähnyt. Päivissä ja viikoissa on ollut hyviä hetkiä ja nauru on raikanut usein, olen käynyt siellä ja täällä ja tuolla ja tehnyt ja kokeillut kivoja sekä uusia asioita jne jne.
Toki tiedostin/tiedostan olevani kärttyinen ja kiihtyväni nollasta sataan alle aikayksikön (toisaalta en ikinä mikään lehmänhermoinen ja tasainen tyyppi ole ollutkaan) ja herkistyväni  kyyneliin jopa lällyistä elokuvista ja kirjoista, mutta jotenkin ajattelin kaiken johtuvan vain väsymyksestä.
Että kunhan nukun kunnolla muutaman ajan, niin elämä taas hymyilee.

Mutta tunnustan, minäkin voin olla väärässä.

Iloitsen siitä, että kukaan ei ensikommenttinaan ole alkanut esitellä ihmeitätekeviä luonnonmukaisia helpotuskeinoja lääkityksen tilalle tai kehoittanut vaan reippaasti lenkille lähtemään (koska ulkoilu on parasta lääkettä!).
Ulkoilu todellakin on piristys ja henkireikä moneen tilanteeseen ja ulkoilen sään mukaan normaalistikin säännöllisesti ja  varmaan nyt sairausloman aikana enemmän kuin työarjen aikana, silti vähän epäilen etteivät kengänpohjani kestäisi sitä ulkoilun määrää, minkä pääni piuhojen suoristamiseen juuri nyt vaaditaan.
Luontaistuotteista, yrteistä ja tipoista monet saavat apuja mitä erilaisempiin vaivoihin, mutta joskus aikoinaan erinäisillä vaihtoehtoterveysvalmisteilla melkein maksani posauttaneena olen hieman skeptinen niiden voimaan varsinkin ilman vahvaa uskopohjaa.
Niinpä aion ihan apteekin pilleripurkin napsauttaa auki ja antaa kemialle mahdollisuuden.

Otan ensimmäisen pillerin tänään.
Yleisimpiä sivuvaikutuksia tässä lääkkeessä ovat päänsärky ja pahoinvointi, mutta niiden pitäisi mennä alkuviikkojen jälkeen ohitse. Lääkärin mukaan menee ainakin pari viikkoa siihen, että pillerit alkavat varsinaisesti vaikuttaa, mutta mikäpäs kiire sitä valmiissa maailmassa. Toivon vain, että jonkinmoinen teho ehtisi potkaista päälle ennenkuin kustannuspaikalle pitää palata.

Saas nähdä kuinka eukon käy.

PS: ja EN ole muuten googlettanut  lääkettäni!