Ylihuomenna on opaskurssin kirjallinen koe.

”Kokeeseen tulee arkkitehtuuriin, tärkeimpiin rakennuksiin, muistomerkkeihin ja veistoksiin sekä kaupungin perustietoihin liittyvien lyhyiden vastausten lisäksi  myös melko lyhyitä esseetyyppisiä kysymyksiä.”

Hopotihopotihoijjaa ja huhhahheirommiapullo.

Olen yrittänyt lukea kurssimateriaaleja (niitä mitkä pedanetistä löytyvät, kaikki ei ole sinne päätynyt) ja päntätä kurssitovereiden tekemiä kohde-esittelyjä, mutta tuntuu kuin aivoni olisivat kääritty johonkin superläpäisemättömään avaruusmateriaaliin ja kaikki yritykseni upottaa sinne jotain tietoa epäonnistuvat.
Mikään ei jää päähän.
Ei sitten mikään.
Luen tekstejä, teen muistiinpanoja, alleviivaan, poimin ydinlauseita ja -sanoja, mutta kaikki valuu omaksumiseni yli kuin vesi hanhen selästä.

Kun päivät yritän painaa mieleeni kaikkea uutta mitä töissä tulee eteen, eivät aivosoluparkani näköjään enää kotiinpäästyäni kykene vastaanottamaan mitään uutta informaatiota. Lukeminen on sitä kliseistä haukionkalahaukionkalahaukionkala…mikä se hauki olikaan?

Että saattaapi olla varsin turhauttava koetilaisuus edessä.