Päätin aloittaa maaliskuun alussa itseni ylläpito-/päivitysprojektin ”Vuosihuolto 61”.    So far olen edistynyt tähän malliin.

Sain silmälasit ekaluokalla ja siitä asti eli huihaimonta VUOSIKYMMENTÄ on näkökykyni huonontunut vuosi vuodelta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Aikanaan silmälääkäri lupaili, että miinukset vahvenisivat teini-ikään asti, asettuisivat sitten ja miinukset alkaisivat pienentyä ikänäön hypätessä matkaan joskus keski-ikäisenä.
Poikkeus vahvistaa säännön – silmieni miinukset ovat vain kasvaneet kasvamistaan, kunnes TÄNÄ VUONNA viimein kävi niin, että linssien vahvuus viimein pieneni!Uusia laseja en kuitenkaan saanut, koska optikko huolestui oikean silmäni epätarkkuudesta ja passitti minut silmälääkärille. Silmälääkärivisiitillä paljastui epätarkkuuden syyksi parin vuoden takainen verkkokalvon makulassa ollut reikä. Ja ihan sivulauseessa lääkäri totesi silmissä olevan myös alkavan harmaakaihin! Yleensä harmaakaihi alkaa oireilla vasta lähempänä seitsemääkymppiä, mutta kuulema mitä isommat miinukset linsseissä on, sitä aikaisemmin voivat oireet alkaa (omat vahvuudet miinus kasin luokkaa).
Anyways, sain kun sainkin luvan uusiin linsseihin. Ja vaihdoinpa uudet kehyksetkin! Just wait and see…

Kun yläpään asiat saatiin ojennukseen, oli alapään vuoro. About viisikymppisenä alkaneet vaihdevuodet sekoittivat päätä ja kroppaa  jote aloitin estrogeenihoidon jossa käytössäni oli yhdistelmä estrogeenivoide ja hormonikierukka. Näillä pärjäsin suurinpiirtein inhimillisenä yksilönä läpi vaihdevuosien, mutta viime vuonna tulin siihen lopputulokseen, että nyt riittää ja ajoin estrogeenikorvaushoidon vähitellen alas.
Kun estrovoidetta en enää käyttänyt, oli kierukkakin aivan turhana elimistössäni, ja nyt sain viimein aikaiseksi tilata ajan gynelle kierukanpoistoon. Tottapuhuen aikaansaamisesta ei ollut  koskaan kyse vaan aivan tarkoituksellisesta asian välttelystä, koska liekö maailmassa naisoletettua ken gynellä käynnistä nauttii?

Varasin ajan yksityiseltä gyneltä, kenen luona olen käynyt jo vuosia. Käyn yksityisellä siksi ettei joka kerta tarvitse tavata uutta lääkäriä ja selittää samoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Plus kun kerran olen onnistunut löytämään lääkärin, joka kuuntelee minua ja miettii asioita aina minun kannaltani ja jolle saan ajan aina tarvitessani, niin todellakin pidän hänestä kiinni! Syön kaurapuuroa, jos budjetti paukkuu!
Kierukan poistaminen oli onneksi nopea toimitus ja nyt olen vapaa vierasesineistä kropassani 🙂  Otin etukäteen kipulääkkeen, joten jälkikipristelyiltäkin vältyin, eikä vertakaan vuotanut, piece of cake siis.

Ultratutkimuksessa näkyi terve kohtu ja jonkinlaiset munasarjan raapukatkin paikalla olivat, eli länsirintamalla ei mitään uutta. Gyne kuitenkin totesi sisätutkimuksen jälkeen, että lantionpohjan lihakseni ovat varsin tiukat ja suositteli keskittymään niiden rentoutukseen jumppaamisen sijasta nyt vähän aikaa. Lantionpohjan lihaksia olen jumpannut koko ikäni ja viimeiset vuodet hauskalla Perifitillä, missä voi pelailla erilaisia pelejä lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla. Se rentoutus jäänyt oikeasti vähemmälle ja tuo jumittaminen tietysti pahentaa jokunen vuosi sitten todettua vulvodyniaakin.
Helpoin tapa rentouttaa lantionpohjan lihaksia on syväkyykky ja rauhallinen hengitys. Nytpä minä olenkin aloittanut esim. pesemään hampaani syväkyykyssä ja aamuisin kyykkään kahvin uuttumisajan. Katsotaan muutama aika onko apua ongelmaan näistä vai pitääkö mennä ammattilaiselle neuvonhakuun.
Maaliskuun alussa kävin myös ravintoterapeutin juttusilla ja hänen neuvojensa avulla yritän taas parantaa hyvinvointiani ravitsemuksenkin kautta. Pidän ruokapäiväkirjaa ja yritän saada päivään aina vain enemmän kasviksia, hedelmiä ja täysjyvätuotteita. Kampuspäivät ovat perkeleestä kun ravitsemuspuolen leipomomyymälästä saa tuoreita herkkuja JOKA PÄIVÄ! Ruisleipä on jäänyt hyllylle ja pöydässä on foccaciaa, kaurasämpylöitä, perunarieskaa ja pyörösiä. Pienin askelin, pienin askelin tässäkin edetään.

Olen tosi huono käyttämään mitään ikäisilleni suunnattuja kasvovoiteita ja tehotippoja, patalaiskana on riittänyt vesipesu ja perusvoide niin naamaan kuin kroppaankin. Viime kesäisen ihosyövän myötä olen kuitenkin sijoittanut perusvoiteiden lisäksi mm. erilliseen päivävoiteeseen, jossa on SPF50. Ostin myös itseruskettavan mistin, jota suihkin aamuisin päivävoiteen päälle. En ihan olmina halua kevääseen kulkea, vaikka auringonotto onkin minun osalta nou-nou jatkossa. Tulkoon päivetys purkista.

Ihan hengästyttää kun läpi luen tekstiäni, minähän suorastaan kadehdin itseäni, kun näin hienosti panostan tähän tomumajaan!

Mitäpäs vielä keksisin? Heittäkää ideoita!