Lauantai-iltana lähdettiin Turjakkeen kanssa viettämään parisuhdeaikaa. Ohjelmassa oli ensin Semmareiden keikka, 20 Sinkkua -kiertueen viimeinen esitys Carelia-salissa. Sali oli tupaten täynnä ja tunnelma korkealla, keski-ikä yllättävän korkea, emme todellakaan olleet vanhimmasta päästä yleisöä 😀

Emme olleet kumpikaan nähneet Seminaarimäen mieslaulajia livenä, mutta tutuksi se on jostain kuitenkin tullut (Todennäköisesti telkkarista). Keikka oli hauska ja viihdyttävä, mutta biisien sanat puuroutuivat hieman meidän istumapaikoillamme, mutta osasin sitä odottaakin salin ollessa tuttu. Mutta kun paikat joutuu suolisto-ongelmaisen kanssa valitsemaan sillä kriteerillä, että niistä pääsee nopeasti ja toisia häiritsemättä tarpeen vaatiessa poistumaan, niin joskus käy näin.

Tyytyväisinä poistuimme hyytävään yöhön pohdiskellen minne siirtyisimme tyydyttämään vatsamme tarpeita. Koska Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu yösyönti muuten kuin snagarilla, ei mahdollisuuksia hirveää monta enää iltakymmenen maissa ollut ja päädyimme valitsemaan Toreron – ajatus maukkaista tapaksista hyvän punaviinin kera lämmitti mukavasti jo etukäteen.

Päädyimme tilaamaan suurin piirtein koko listan, koska tapaksiahan pitää olla montamonta kun niitä syödään sekä alku-, että pääruoaksi, eikös se niin mene?

RUOKAA siis!

Järkyttävän maukkaita jopa minunlaiseni aistivammaisen suussa nämä tiristetyt katkikset.

Namnamnam. Ainoastaan Chorizolihapullat tuottivat tältä lautaselta pettymyksen. Heti maistettuani palleroa aloin vääntää vaihtokauppaa Turjakkeen kanssa, joka on enämpi lihamiehiä ja sainkin vaihdettua sen pariin tiristettyyn katkarapuun hänen lautaseltaan.
Molemmat olimme tyytyväisiä.

Vuohenjuusto ja paholaisenhillo on yhdistelmä, jota ei voi pilata millään. Valkosipulileipä oli, noh, valkosipulileipää.
BBQ-possu ruispincho vei kielen mennessään – possunliha suli suuhun ja rapean suolainen ruispincho yhdistyi possun kanssa BBQ-mausteiseksi tangoksi kielellä.
Serranon kinkku toimii oivallisesti Calvadosomenan parina, mutta ensi kerralla pitää muistaa nauttia tämä annos ensin, ettei voimakkaammat tapakset syö sen sävyjä pois.

Ohratäytteinen paprika oli yllätys – paahdettu paprika ja ohra sopivat yhteen todella hyvin! Suutuntuma ja makuyhdistelmä osuvat nappiin!
Paahdetut Pimientot eivät yltäneet samalle tasolle, pääsivät siis minun suussani toiselle jumbosijalle lihapullien kanssa.

Vaikka vatsa oli piukeana tapaksista, päätimme hetken sulateltuamme ottaa vielä jälkiruoankin puoliksi jakaen.
Lämmin suklaakakkunen pehmeine sydämineen kruunasi aterian täydellisesti. Calvados-omenat ja jäätelö tekivät annoksesta juuri sopivan jaettavaksi kahdestaan, yksin syöden annos olisi kyllä liian suuri, mutta sen söisi tajuttomuuden uhallakin, niin herkkua se oli!

Mietimme hetken, josko olisimme jatkaneet vielä johonkin baariin tai kirjautuneet vaikka hotelliin yöksi, mutta laiskuus & mukavuudenhalu voittivat.
Taapersimme taksiasemalle ja otimme kyydin kotiin, missä vielä nautimme pari lasia punaviiniä ja katsoimme purkitetun Putouksen, ennenkuin kömmimme vällyjen väliin.

Kaikin puolin onnistunut parisuhdeilta 😀