Kahden viikon matkavaatteet

Se ikiaikainen riesa/riemu reissuunlähtiessä on ainakin itselleni pakkaaminen.
Järki sanoo joka kerta, että turha pakata kymmeniä vaatteita, koska loppujen lopuksi päädyn kuitenkin pitämään vain 4-5  niistä, mutta…

2 viikon kesälomareissulle meillä oli Citroenin takaboxiin varattu omat muovilaatikot molempien vaatteille ja tarpeellisille tavaroille ja vaikka aloitinkin pakkaamisen maltillisesti, niin kuinkas sitten kävikään…

Reissusta palatessa purin laatikosta käyttämättöminä:
mustat farkut
siniset farkut
puuvillaiset raitapöksyt
collegehousut
1 collegetakki
3 t-paitaa
1 pitkähihainen miestenpaita
1 mekko
8 paria sukkia
12 pikkuhousut
1 rintaliivit
ballerinat

Käytännössä kuljin koko reissun samoilla alusvaatteilla ja sukilla, jotka pesaisin illalla hotellissa ja puin aamulla taas päälleni.
Käytin koko kaksi viikkoa seuraavia vaatekappaleita vaihdellen:
3/4 lahkeiset vaaleat kukkafarkut
oranssit caprit
ohut vihreä paita
oranssi paita
näitä huuhtaisin iltaisin, jos oikein hikinen päivä oli ollut.

Älysin tilanteen jo alkumatkasta – näissä vaatteissa viihdyn ja näissä tulen kulkemaan ja tulevasta käyttämättömien vaatteiden määrästä suivaantuneena kuvasin muistinvahvistukseksi asuni, että ensi reissuun lähtiessä järjen ääntä vahvistaisi kuvallinen todistusaineistoaja herkeäisin mättämästä järjetöntä määrää vaatteita laukkuuni. Tämän vihreän ei-yhtään-minun-tyyliseni – kokonaisuuden, jota käytin tasan yhden kerran, ostin Kalmarin New Yorkerista yhteensä 15 eurolla ja vaikka se automatkatessa olikin miellyttävän löysä ja puristamaton, niin EI JATKOON. Ehkäpä mökillä tulee käytettyä tai sitten toimitan Fidaan.

Mikä on sinun vinkkisi matkapakkaamiseen?

Puheenaiheet Matkat Päivän tyyli

Puunhalaajan paratiisi

Puunhalaaja sisälläni oli hurmiossa koko Ruotsin roadtrippimme ajan.
En osannut unelmoidakaan siitä vanhojen, ikivanhojen ja sitä vanhempien puiden määrästä minkä sekaan pääsisin kuljeskelemaan kun reissuun läksimme.
Itärannikolla pikkutiet veivät usein mutkitellen mitä ihmeellisimpien satumetsien läpi ja kaupungeissakin seisoi uljaita puuvanhuksia vähän joka paikassa.
Olin aivan täpinöissäni ja T:lla oli piteleminen kun sinkouduin milloin mihinkin suuntaan taputtelemaan toinen toistaan upeampia Tammia, Haapoja, Hevoskastanjoita, Saarnipuita ja Lehmuksia..

Se mikä erityisesti lämmitti sydäntäni, olivat nämä ”kelot”, joita oli jätetty pystyyn ihan keskusta-alueillekin, koska ne ovat elinalustaa mitä moninaisemmille öttiäisille!

Toista se on täällä Susirajalla – täällä kaadetaan ennakoiden jo vähänkin vanhemmat ja komeammat puut, ettei vaan vahingossakaan joku oksa tipahda ja tapa miljoonaa ihmistä tai riko autoja. Täällä kun on sekä ihmisiä että autoja niin hirmuisen paljon enemmän kuin tuolla pikkukylien naapurimaassa.

Puheenaiheet Piha ja puutarha Matkat Suosittelen