Kaksinäytöksinen kuvaelma ”Hiiliteräspannu ja aamu keittiössä”

IMG_6732.jpg

1. näytös.
Aamu valkenee ikkunan takana, pariskunta saapuu keittiöön. Katse kiinnittyy uunin päällä nököttävään Hiiliteräspannuun. Mies selkeästi piristyy ja suuntaa kohti uunia.

Teflonit ja timanttipinnoitteet on nössöille pilipalipaistajille.
Kato hiiliteräspannu kestää kuumutta ja sitä voi rouhia teräksisellä paistinlastalla. Muoviset keittiövälineet, pyh, lapsille leikkikeittiöihin!

Nainen on hiljaa ja mittaa kahvia suodattimeen. Mies pyörittelee Hiiliteräspannua ilmassa kuin itämaista taistelukeihästä

Kato tää on jämäkkä ja joko sanoin että levyn voi kääntää kympille eikä tässä oo mitään pehmopinnoitteita kärähtämässä, kato tää kestää! Paistanko sulle pari kananmunaa? Joo, miepä paistan.

Keramiikkatason suurin levy täysille ja hetken päästä (hiiliteräs)pannu tulille.

Ei siihen tarvihe mittään rasvaa laittaa. Ennenkuin se on hehkuvan kuuma. Sitte mie laitan siihen oikkeeta voita, öljyt ja margariinit on ituhippien juttuja.

Nainen mainitsee jotain ympäri keittiötä roiskuvista rasvapisaroista.

Ai mitenniin räiskää? Kai se nyt pittää vähä räiskkääkkin, kyllä mie pyyhin pois sitten.
Kato nyt kun hienosti alko heti paistumaan nämä kananmunat, tullee tosi rappeita näistä.

Käry imeytyy vain osittain liesituulettimen uumeniin, rasvapisaroita pirskoilee ympäriinsä, keramiikkatason pinta peittyy rasvatipluihin.

Ylpeänä mies raapaisee teräslastalla perinpohjaisesti paistuneet, jopa ruskeasävyiset kananmunat naisen lautaselle ja seisoo vieressä rinta rottingilla odottaen kiitosta, jonka nainen toki hänelle antaa.
Mies tepastelee takaisin käryävän keittotason äärelle.

Nyt mie paistan pekoniakin, tullee muuten tosi rappeita!

Tulikuumalle pannulle heitetyt pekoniviipaleet suorastaan pomppivat ilmassa leivittäen rasvaroiskeita pöydän ääressä istuvan naisen lautaselle asti.
Aamuhetki kullan kallis.

Kato kyllä tullee rappeita!

2. näytös
Nainen seisoo keramiikkatason edessä ja katselee ympärilleen. Liesi, seinät, liesituulettimen lasipinnat  ovat kuin kissannuolleita kun niihin roiskunut rasva on talouspaperilla levitelty ympäriinsä. Rasvainen, rutistettu paperitollo makaa lieden reunalla. Lattia lieden edessä on täynnä hyytyneitä, kellertäviä rasvatäpliä, joista osa levinnyt. Rasvaiset villasukkien viuhtomat etenevät keittiöstä kohti miehen työhuonetta.

Onpa hienosti siivottu.

”Kulta, alettaisko syödä mikrokaurapuuroa huomisesta lähtien?”

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Se siitä rekrykoulutuksesta

stamp-2054006_640.png

Eilen se sitten tyssäsi. Eteneminen rekrykoulutuksen suhteen (aiemmat postaukset tässä & tässä) siis.

nayttokuva_2017-11-21_kello_16.36.19.pngPakkohan se on myöntää, että ihan vähän suomeksi sanottuna vituttaa. Kiva kuitenkin, että voin saada palautetta hakemuksesta ja videosta, joten onpahan jotain oppia odotettavissa tulevaisuuden haasteille.

Yritän välttää jossain taustalla häilähtelevää ajatusta, että näinkö se parasta ennen päivämäärä on todellakin jo ylitetty, mutta mitäpä sitä kieltämään, etteikö muutaman viimeisimmän hakemani työpaikan meneminen parikymppisille hieman tuota ajatuksenpoikasta ruoki…

lemon-2146956_640.jpg

Tai sitten minä olen liian itsevarma ja ärsyttävä ihminen ja vaadin aina liian kovaa palkkaakin.

Tai kaikkea kolmea yhtäaikaa.

Toisaalta eipä sitä nöyrällä asenteella ja alihintaan itsensä myymisellä mitään voittaisi, jos yksi kriteeri työllistymisessä on alle kolmenkympin ikä. Joten why bother?
Olen mikä olen ja jaksan uskoa, että jossain vaiheessa joku työnantajakin ymmärtää osaamiseni arvon ja ymmärtää myöskin sen, että 54-vuotias ei nyt kuitenkaan vielä ihan huomenna ole hautaan kaatumassa tai kykenemätön mihinkään uusiin oppeihin taipumaan.

Tietotekniikan hallitsemattomuudella tai vanhentuneilla osaamistaidoilla on sinänsä turha selitellä hakuprosessissa poisputoamisia, koska uskallan väittää olevani täysin ”ajantasalla” ja jopa kirkkaasti yli keskitason osaamisieni kanssa pistettiin minut sitten viivalle kaksi- tai kolmekymppisen kanssa. (taas se itsevarmuus…vai olisiko tämä jo itserakkautta?)

Rai rai.

Jatkan joulukorttikuusien rakentelua, teen pihalle lumiukon ja porskutan eteenpäin.

Minä olen hyvä. Perkele.

IMG_7578.jpg

 

Suhteet Oma elämä Raha Työ