Ärsyttävä tapa
Kun saan huonoa palvelua tai en palvelua ollenkaan, minä hermostun ja kotiin tultuani valitan asiasta puolisolleni.
Kun joku (ääliö) käyttäytyy törkeästi liikenteessä, minä hermostun (saatan näyttää keskariakin) ja vaahtoan tapahtumasta puolisolle joko puhelimessa tai heti kotiin päästyäni.
Kun joku sanoo minulle rumasti tai pahasti, minä todellakin läväytän sanallisesti takaisin ja avaudun tapahtumasta monisanaisesti puolisolleni.
Kun joku käyttäytyy epäkohteliaasti tai töykeästi, kommentoin asiaa heti ehkä itsekin rumasti ja puran tämän suuresti närkästyttäneen episodin puolisolleni heti mahdollisuuden saadessani.
Avautumisen tarkoituksena on poistaa sisälleni kertynyt kärtty ja kiukku, puolison tehtävänä olisi kuunnella purkaukseni ja taas olisi maailmassa kaikki hyvin, ihmisillä hyvä tahto ja aurinko paistaisi.
Mutta.
Turjakkeella on yksi ärsyttävä tapa.
Todella ärsyttävä tapa.
Suorastaan raivostuttava.
Hän kyllä kuuntelee purpatukseni, mutta mitä tapahtuu sitten?
EI, hän ei ymmärrä (useista neuvoistani huolimatta) olla vaiti ja antaa tilanteen haipua avaruuteen, tai vaihtoehtoisesti säestää närkästyneisyyttäni päivittelemällä empaattisesti tapahtunutta (erittäin suositeltava tapa).
Ei.
Hän kehittää joka ainoa kerta jonkin selityksen vastapuolen käytökselle ja yrittää ymmärtää ja selittää sitä.
Turjake on siis oikeasti hyvä ihminen, joka ei pysty ajattelemaan kenestäkään mitään pahaa. Tässä maailmassa ei ole hänelle ainoatkaan sydämestään pahaa ja ilkeää ihmistä (no ehkä D.Trump) ja sen katsomuksen myötä hän ei pysty pysymään hiljaa kun minä verenpaine taivaissa puhisen kiukkuani.
Valitettavasti vaikutus on aivan päinvastainen kuin mitä hän varmaankin toivoo: ärsyyntymiseni lähenee kiehumispistettä ja kimpaannun lopulta häneenkin.
Huono ihminen olen minä.
Huono.
