Minnie järkytti  pipopostauksellaan  sentinvenyttäjän sieluani oikein kunnolla. Yhdeksänkymmenen euron pulittaminen kudotusta päänlämmittimestä todellakin ylittää minun ymmärrykseni, käytännössä kun suurin osa hinnasta ei edes koostu raaka-aineesta tai työstä vaan merkistä ja muodista. Muotitietoisimmat vieläpä viskaavat törkykalliin piponsa kierrätykseen heti seuraavana vuonna, kun uudet tuulet puhaltavat.

Törkyhintaisten pipojen vastapainona on sitten postauksia jos minkälinmittaisista ostolakoista, joita niitäkään en ymmärrä.

Nämä yllämainitut postaukset saivat minut mietiskelemään omia osto- ja kulutustapojani.
Minä ostan vaatteita silloin kun niitä tarvitsen ja valitettavan usein myös silloin kun en tarvitse, mutta ihastun johonkin retaleeseen, niin että se on pakko saada. Yleensä ostan 90% vaatteistani kirpparilta tai erilaisista poistomyynneistä, poislukien alusvaatteet ja uikkarit, jotka haluan uusina ja pitämättöminä.
Tästä trendien ja muotivirtauksien seuraamattomuudesta huolimatta, saan useinkin kuulla pukeutuvani kauniisti/näyttävästi/tyylikkäästi  (tai vaihtoehtoisesti värikkäästi/persoonallisesti/omituisesti).

Vaatekaapeistani ei taida löytyä ainoatakaan ns. muotivaatteita, elleivät ne ole käytössä niin kauan olleet, että sattuvat sopimaan juuri sen hetkiseen trendikkyyteen. Käytän mielivaatteitani niin kauan kuin ne kasassa pysyvät ja sen jälkeen ne päätyvät energiajätteeseen.

Nuo yhdeksänkympin pipot (näistä tuli PAKKOMIELLE!) pyörivät mielessäni edelleen…aloin miettiä omia kipurajojani vaatteiden tai asusteiden hinnoissa ja aikalailla matalammat ovat ne verrattuna trendipipojen hintoihin.

Farkuista, joita käytän keskimäärin 6-7 vuotta (paitsi jos lihon!) olen maksanut maksimissaan 40 euroa.

T-paidoista en suostu maksamaan yli vitosta, paitsi jos se on Rollareiden keikkapaita tai Siltsubitch, jolloin sallin Turjakkeen sen minulle ostaa itselleni liian korkeasta hinnasta huolimatta. (Tekopyhä ämmä!)
Villapaidat, villatakit, muut pitkähihaiset lämmönlähteet pääsevät käyttööni mikäli maksavat alle 20 euroa. Yllättävän upeita ja ihanan värisiä ja varsinkin lämpimiä yksilöitä on kaappiini päätynyt, vaikkei merkkilogoja niissä näykään.
Sukat lähtevät kauppakärriini yleensä 5 euron nipuissa, sukkahousut usein halvemmallakin.
Pitkästä nahkatakistani maksoin 150 euroa 10 vuotta sitten ja takki on edelleen kuin uusi. Pidän sitä varmasti hamaan hautaan asti. Minä olen siis se punaisessa nahkatakissa ralliraitaisella rollaattorilla köpöttelevä mummeli, jos joskus tulevaisuudessa Susirajalla pistäydytte.
Toinen pitkän harkinnan jälkeinen, mielestäni järkyttävän kallis ostos olivat nahkaiset Andiamon ylipolvensaappaat, joista pulitin Tampereella 118 euroa yhdeksän vuotta sitten. Näissä saappaissa tepsuttelen edelleen ja ne ovat primakunnossa. En myy, älä edes kysy. (Näitä on yritetty ostaa jaloistani jo vuosia).

”Pikkukengistä” en ole tainnut maksaa kahtaakymppiä enenpää ikinä. Olen tukehtua pullaan, joka kerta kun joku esittelee edullisia TENNAREITA, joista on maksanut vain 60 euroa. 60 euroa kangaskengistä??? Joo – ehkä se ostolakkoilu tekee ihan hyvää joissakin tapauksissa.

Omalla kohdallani nämä kipurajat eivät johdu työttömyydestä tai rahan vähyydestä. Oli sitten kuukausittain tilille tipahtava rahasumma tonnin tai kolme tonnia, en yksinkertaisesti pysty syytämään satasia yksittäisiin vaatekappaleisiin. En vaikka ne olisivat miten muodikkaita (voi apua mitä kaikkea muodikkuus saakin ihmiset ylleen laittamaan) ja niiden valmistaja olisi trendiaallon huipulla.

Pyrin toki valitsemaan ne käytetyt vaatteenikin niin, ettei niitä olisi lapsityövoimalla valmistettu, mutta en myöskään halua maksaa ”kotimaisuudesta (made in Estonia”) ylihintaa vain sen nimellisen kotimaisuuden nostattamalla hinnalla. Tiedostan että Suomessa on kaiken tekeminen on kalliinpaa kuin halpamaissa, ja sillä korkeita hintoja perustellaan, mutta niiden korkeahintaisten tuotteiden myynti jää kyllä aika pieneksi, jos ei ihmisillä ole varaa/halua niistä maksaa? Pienemmät hinnat/myyntikatteet voisivat nostaa myyntiä niin paljon, että suhteutettuna voitot eivät siitä vähenisi?
No mistäpä minä tätä tietäisin, kunhan jurputan.

Meitä on moneen junaan, eikä tarkoitukseni ole tässä nyt huonoiksi ihmisiksi haukkua ketään, joten turha vetää hernettä nenään tätä lukiessa. Pähkäilen tässä vain omia valintojani. Jokainen toimikoon omien periaatteidensa mukaisesti ja eläköön/kuluttakoon juuri niinkuin itselleen hyväksi kokee.

Mutta missä kulkee sinun kipurajasi?

PS: ai niin, niistä pipoista vielä.
Jos pakkanen kilahtaa yli -20 asteen, niin omaan päähäni vedän tuon kuvassa olevan itsekutomani heijastinpipon, tarvikekulut 3  euroa 😀