Ostin kesällä kaksikin silikonista mattoa sokeripitsille, perhosmaton ja nuo kaksi valmista ”pitsitahnaa” löysin Taitokorttelin puodista puoleen hintaan ja koska en ikinä ole näitä kokeillut, niin nappasin matkaani ja kuittasin kassan kautta kotiin.
Kukkamatto osui silmääni Sokoksen poistopöydästä viiden euron hintaan, joten koriin päätyi sekin.

Eilen sunnuntaina tarjosin myöhästyneet synttärikahvit vanhemmilleni ja anopintekeleelle ja ajattelin testata sokeripitsikoristeet tällä suopealla kriitikkokattauksella.

Ja eikun aie toteutukseen. Pestyt ja huolella kuivatut silikonimatot pöydälle ja plöts vaan kultaista massaa levyn päälle. Huomasin, että pehmeällä, mutta napakalla spatulalla tahnaa on helpoin levittää muotin uriin – tarkkana sai olla, että tahna levittyi tasaisesti jokaisen vinkuraan ja kaareen, eikä kuplia tai muita rupeluksia olisi isommalti jäänyt.
Samalla lastalla kaavin myös mahdollisimman tarkkaan pois ylimääräisen tahnan ja palautin sen purkkiinsa.

Tässä esimerkki vähän rupeloisesta täytöstä. Mutta niinhän se vanha sananlaskukin sanoo, että älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon!

Silikonimatot  pellille ja 75 asteiseen uuniin kuivumaan 10-15 minuutiksi.

Kun muotit ovat jäähtyneet muutaman minuutin, voi kuviot irroittaa. V A R O V A S T I!
Pitsi on kyllä joustavaa, mutta kun ainakin näissä kuvioissa nuo pitsit ovat kohdittain kovinkin ohuita, napsahtivat ne äkkinäisestä liikkeestä katkipoikki.

Kauniita kuin mitkä!

Nämä säilyvät ilmatiivissä purkissa ainakin jonkin aikaa, en tiedä vielä kauanko, mutta voi siis tehdä etukäteen valmiiksi ja asetella kakun/muffinssin/minkähyvänsä päälle vaikka juuri vasta ennen tarjoilua. Ja ovat siis syötäviä.

PS: VINK VINK – älä laita koristeita kermavaahdon päälle tuntia ennen tarjoilua, jos et halua niiden aivan kuin
imeytyvän kermakuorrutteeseen…