Remonttikärpäsen pörinää

Vaikka isompi kotiremppa pistettiinkin jäihin, ei remppakärpäleen pörinä suostunut hiljentymään.

Miettiessäni vähätöisempää, mutta ison muutoksen aikaansaavaa operaatiota silmäni tarttuivat keittiön kaapistojen oviin.

HAHAA!

Näihin kaapistoihin kun roiskii vähän reippaampaa väriä, niin ei edes huomaa noita mäntyseiniä ja -kattoa!
Toinen HAHAA!Ja eikun googlaamaan paikallisia yrityksiä, mitkä tekisivät ammattitaidolla ovien kunnostamista ja pinnoittamista/maalaamista.
Löysinkin kaksi firmaa, joista molemmilla lähetin tarjouspyynnön kera valokuvien ja kaapin ovien ja laatikostojen määrien + mittojen.
Ovet ovat kokopuisia, joten ne saa hyvin hiottua siisteiksi ja sen jälkeen maalattua uudenveroisiksi.
Erillisten elementtien määrä olikin yllättävän suuri kun niitä mittaili ja laskeskeli!
Ovet:
4 kpl 98,5 x 49,5
3 kpl 98,5 x 39,5
1 kpl 70,5 x 49,5
3 kpl 70,5 x 39,5
2 kpl 70,5 x 29,5
1 kpl 59,5 x 49,5
Lista
1 kpl 59 x 13,5
Laatikostot
1 kpl 49,5 x 13,5
5 kpl 39,5 x 13.5

Toinen lähestymistäni yrityksistä vastasi heti seuraavana arkipäivänä, toinen lähetti lisäkysymyksen viikon päästä ja sen jälkeen ei mitään, joten valinta oli sen myötä helppo. Sain taas huomata miten saamani palvelu vaikuttaa ostopäätöksiini lähes asiassa kuin asiassa. Jos tiedustelen jotain tai lähetän tarjouspyynnön, enkä saa vastausta about viikon sisällä tai jos esim. paikan päällä käyvän henkilön asenne tökkii, päädyn usein valitsemaan ”sen toisen” tarjoajan, vaikka hinta olisikin korkeampi. Niinpä tässäkin tapauksessa päädyimme valitsemaan napakasti ja palvelualttiisti vastanneen toimittajan, vaikka se kauempana sijaitseekin.

Kyseltyäni mahdollisia värivaihtoehtoja, Yritys neuvoi meitä tutkimaan Tikkurilan Tunne Väri-värikarttaa ja oi mitä herkkupaloja sieltä löytyikään jopa kaltaisillemme kuluttajille, ketkä saavat kakomisreaktioita harmaasta/valkoisesta/harmaanvalkoisesta väripaletista.
Vonkiksella rakastetaan värejä, jotka heikompivatsaisille aiheuttavat astetta vahvempia reaktioita kuin pelkkä kakominen.  Ei siis hillitynhallittua vaan hilipatihippanhumpalla kohti 60-70-lukujen viboja.

Näistä valitsemme kaapistojen värin:

Keltainen: keltainen on valoisa väri, mutta keittiössä se herättää näläntunnetta, että liekö turvallista haastaa jo muutenkin vertikaalisesti kasvavaa persoonaansa?
Tämä menee jo vähän lempparini oranssin suuntaan isolla värimallilla luonnonvalossa katsoessa, mutta jotenkin uppoaa muuhun puupintaan turhan kesynä.
Punainen saa ihmisen skarppaamaan, mutta senkin huonous on värin ruokahalua lisäävä ominaisuus. Mutta räyhäkkä tulisi keittiöstämme tämän värisillä ovilla. Ja vaikka Rakastan joulua, mietityttää vähän, olisiko tämä 12kk/vuodessa ripauksen liikaa? Vihreä väri on yhteenkuuluvuutta ja rauhaa kaiken olevaisen kanssa ja se on myös parantava väri. Vaikka timantit ovat ikuisia, olen itse aina viehättynyt enemmän jalokivistä. Smaragdin värinen keittiö voisi harmaina kuukausina tuoda harmoniaa päiviin ja vihreähän sopii kaikkiin juhliin, jouluun, juhannukseen, vappuun ja pääsiäiseenkinPerheen sisäinen äänestys on käynnissä ja lopullinen valinta päätettäneen tulevana viikonloppuna. Itsekään en ole vielä aivan satavarma suosikistani!
Kääk!

Koti Remontointi Sisustus

Vaahtokarkkia aivoissa vai Long Covid?

Tein positiivisen koronatestin viikon 10 lauantaina.

Sairastin tautia koko viikon 11 kiltisti leväten, juoden runsaasti nesteitä ja tarpeen vaatiessa kuume-/kipulääkkeitä napsien.

Viikoksi 12 pyysin esihenkilöltä luvan olla etätöissä, koska pohjaton uupumus painoi jäsenissä & päässä ja kuumemittarin lukematkin nousivat jatkuvasti yli normaalilämmön. En olisi jaksanut koko päivää pystyssä heilua, mutta kotona saatoin lounastauon vetää vaakatasoon ja jos oikein heitti väsyneeksi, makasin sohvalla ja tein töitä siinä. Pääkoppa kuin pumpulissa. Yksinkertaisiakin  duuniasioita joutuu miettimään niin että höyry päästä nousee.

Viikolla 13 ajelin jo kustannuspaikalle, mutta pidin päivät niin lyhkäisinä kuin mahdollista ja kotiintultua piti pikkuisen ”levyttää”, että jaksoi illan toimia. Yöunille taivuin jo heti yhdeksältä, mutta lepo ei tuntunut virkistävän, vaikka 9 tuntia sängyssä viivyin.
Lopetin kuumeen mittaamisen viikon puolivälissä kun lukemat eivät alle 37,5 menneet kuitenkaan. Eihän se enää kunnolla kuumetta olekaan, mutta kummasti silti väsyttää. Aivotoiminta tökkii, tökkii, tökkii.

Viikko 14 ja edelleen se 37,5 kuumetta joka kerta kun viitsii mitata. Väsymys jatkuu edelleen eikä pääkään tunnu pelittävän toivotunlaisesti. Viime viikkojen törppöilyt, virheet ja muut mokat alkavat tulla ilmi. Eniten v*tuttaa se, että virheitä on tullut asioissa, jotka olen tarkistamalla tarkistanut!
Jos pää ei ala palautua normaaliksi, niin ei tule kyllä yhtään mitään työnteosta ainakaan nykyisellä nimikkeellä. Tekemäni virheet vaikuttavat oikeisiin ihmisiin 🙁

Aivosumuksi taidetaan kutsua koronan tuomaa pöhköilyä?
Sankassa sumussa kuljen nyt!

Kauneus Oma elämä Ajattelin tänään