Aivojen nollaus kolmella kirjalla

IMG_5316.JPG

Takakuisti tai sohvannurkka, kuppi kahvia ja kirja. Äärimmäisen miellyttävä tapa nollata päänsä ja pysäyttää ajatusten myllerrys ja huolehtiminen.

Tällä kertaa otin käsittelyyn hömppätrion, joka ei todellakaan pahemmin aivoja rasittanut, eli siis teki juuri sen mitä kaipasinkin.

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin
Vaikka päähenkilö onkin yleisestä chick-litin kaavasta poiketen perheellinen ura-äiti, niin pelko pois, vauhtia, vaarallisia tilanteita ja romantiikkaakin löytyy. Ja tietysti kaikki päättyy onnellisesti. Loppuratkaisu kuitenkin piristävästi vähän perinteisestä mallista poikkeava 🙂

Lindsey Kelk: Ikuinen morsiusneito
Juhlasuunnittelija Maddien elämää kieron esimiehen, vaativien ystävien ja enemmän tai vähemmän hurmaavien miesehdokkaiden keskellä. Erittäin ennalta-arvattava juoni on kuitenkin sen verran hyvin kirjoitettu, että kirjan lukee läpi ilman suurempia vatsanväänteitä. Vaikka tiedän, että kirja ei sitten olisikaan enää chicklittiä, niin voi kuinka olisin toivonut, että kerrankin se ”oikea mies” olisikin ollut yllätys ja työrintamallakaan ei loppu olisi mennyt malliin ”kaikki hyvin”!

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi
Tästä kirjasta odotin paljon, koska kesä kasiysi oli itsellekin sitä vauhdikkainta aikaa elämässä. Ja yhdessä pääosassa oleva kirjastoautokin oli kirjafriikille plussaa.
Tarina sinällään kulki tuttua reittiä, tyttö, jolla on tietty idea täydellisestä miehestä, tytön lähellä oleva ”tavallinen” mies ja sitten se täydelliseltä mieheltä näyttävä, ”vaikeasti tavoitettava” mies sekä joukko erilaisia hyvin persoonallisia ihmisiä lähipiirissä.
Kirjastoautoilun kuvaukset olivat hauskoja ja festarimatkan kuvaus myös, mutta se kaipaamani kasiysifiilis ei kyllä löytynyt. Tarkoituksellisesti tarinaan ympätyt tuotemerkit ja tyylit 80-luvulta tuntuivat ainakin itsestäni, vuosikymmenen festaroineena ja bilettäneenä todellakin päälleliimatuilta.
Päännollauskirjana kuitenkin oiva ja veikkaisin, että ne, jotka aikaa eivät itse eläneet, ottavat opuksen ajankuvan omakseen?
 

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Työhaastattelu II

Tänään kävin sitten henkilökohtaisessa haastattelussa.

Haastattelija/mahdollinen esimies nouti minut ala-aulasta ja menimme työpaikan tilojen läpi hänen huoneeseensa.
Siistin näköistä, valoisaa, yllättävän hiljaista avokonttoriksi.

Varsinainen haastattelu oli hyvin rento ja vapaamuotoinen – tokihan sain vastata perinteisiin, hyvät puolet – huonot puolet, mikä stressaa, kuinka hoidan stressiä -kysymyksiin, mutta tuli sieltä yksi uusikin:

Millainen oppija olet?

Aika hienoa, että työnantaja haluaa ottaa tällaisenkin asian huomioon kouluttaessaan työntekijöitään! Itse tiedän olevani auditiivinen ja visuaalinen oppija, koska näitä tyyppejä on käyty läpi aiemmissa työpaikoissani koulutuksen piirissä.

Juttelimme reilun puolituntia ja minulle jäi haastattelusta varsin hyvä fiilis ja ehkä vähän innostuinkin asiasta eri lailla kuin eilisen ryhmähaastattelun jälkeen…

mutta haluanko työn?

Tiedän, että haluaisin tuolle työnantajalle, mutta…

Pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa kun edes mielessäni jossittelen ja muttailen?

Eikö minun pitäisi riemusta kiljua, että tässä on mahdollisuus päästä töihin!

Työ ja raha Työ