Pelastin hiukkasen vuotavasta postilaatikostamme ruskean postikuoren, jonka sisältä pääsin onkimaan luvattua (JIPPII; ihan oikeasti  kustantamon lähettämä!) arvostelukappaletta Pete Suhosen kirjasta Poikani ja Meri.

Koska Suhosen viimeisin teos Koira joka kävi Coffeeshopissa sai minut lähes hyperventiloimaan hervottomalla tarinallaan, valmistauduin vastaavanlaiseen kokemukseen kellahtamalla nojatuoliin, nostamalla jalkatuen yläasentoon ja sijoittamalla avatun karkkipussin strategisesti valittuun paikkaan käden ulottuville. 

Avasin kirjan (onko ihanampaa tunnetta kuin avata uusi, lukematon kirja ensi kertaa?) ja aloin lukea. Kolmen tunnin kuluttua suljin kirjan ja otin vielä yhden kirpeänhappaman hedelmäkarkin suuhuni.

”Mies rakasti poikaa ja merta, Itseään ja työtään hän rakasti ja vihasi. Ainuttakaan naista hän ei rakastanut”

Voi en halua avata kirjan juonta tai sen käänteitä, tämä teksti pitää kokea tunteella eikä analysoiden!

Ensi rivien jälkeen olin hämmentynyt, koska kirjan tyyli oli aivan muutatoista kuin mitä aiemmin olin Suhoselta lukenut, sitten upposin tekstin aallokkoon ja vuoroin säälin, vuoroin halveksin päähenkilöä. Hän ei ehkä ole kaikkein miellyttävin ja fiksuin mies, mutta kaikenkattava rakkaus poikaan huokui silti kaikesta niin, että lopulta päädyin ymmärtämään miestä jollainlailla ja päätin vapaastitulkittavan lopun pääni sisällä toiveikkaaseen tulevaisuuteen.

”Se on aika surullista.
Mikä.
Se että tarinat loppuvat, eivätkä tule enää luo. Vähän kuin rakkaus. Äiti sanoi, että joskus tosirakkaus voi loppua.
Ei. Se ei ole yhtään kuin tosi rakkaus. Rakkaus omaan lapseen säilyy aina, mutta muu rakkaus voi lakata.”

Kertomus miehestä, pojasta, merestä ja naisen kertomina välähdyksinä siitä, mikä hajotti perheen.
Kertomus onnistumisesta ja epäonnistumisesta, virheistä ja niiden peittämisestä, asioiden salaamisesta tai peräti kieltämisestä.
Kertomus merestä ja sen voimasta, rakkaudesta, heikkoudesta ja vahvuudesta, isästä ja pojasta.

”Mikä tietty asia on nyt tapahtunut.
Hän on myynyt saarensa, häntä on petetty, mutta hän ei ole kertonut siitä pojalle.
Ja luulet tietäväsi, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ei, minulla ei ole aavistustakaan siitä”

Tästä kirjasta ei tule hyvä ja lämmin olo, pikemminkin ehkä vähän surullinen, mutta juuri siitä minä pidän. Hyvä kirja herättää oikeita tunteita.

Hemmetti, lukekaa itse ja ihastukaa!

Pete Suhonen: Poikani ja meri (Kosmos) 2017, 191 sivua