Susirajan rokkiviikko alkoi remontoidussa tai pikemminkin edelleen remontin alla olevassa Ilosaaressa järjestetyllä Ilovaarirockilla.
Vaarihan on yleensä kuin Suomen suurin luokkakokous tämän alueen ihmisille ja siellä on perinteisesti tavannut tuttavia ja ystäviä läpi elämän eri vuosikymmenien. Ja varsin mukavaa musiikkiakin siellä on saanut kuulla joka vuosi vaikka se pääpaino on itselläkin olleet ne ystävät…
 

Sää oli viileähkö, mutta muutamaa pisaroiden ripsahtelua lukuunottamatta, Vaari sujui sateetta, kuten aina ennenkin 😀

Saaren portit oli avattu jo neljän aikoihin, mutta itse pääsin sinne vasta hiukka ennen seiskaa ehtien kuitenkin kuulemaan Melrosen keikan. Tokela kumppaneineen ei pettänyt odotuksia ja mikäli paikalla oli tosifaneja, olivat he varmasti oikein tyytyväisiä.Laguunilavalla esiintyi Kapa Ahonen &Huojuva Lato, ”vierailevana” tähtenä oli Jussi Raittinen. MItähän tuosta sanoisi?

Anssi Tikanmäki Orchestran keikasta tuli kovin nostalginen olo – biisejä ja tunnelmia menneisyydestä – toki erittäin hieno muusikko on hän ja koko bändin soitanta ilahdutti kyllä korvia, mutta…

Laguunilavalle nousseet Satu Kangas & Jukka-Pekka olivat sitten enemmän minun mieleeni. Varsinkin Satu Kankaan ääni hiveli kuuloluita ylenmäärin ja duon esitys olisi saanut olla paaaaaljon pitempi!

Mutta sitten se Uusi, Uljas Ilosaari.
Masentava.
Työkoneita siellä täällä, eristettyjä alueita ja järkkäreitä valvomassa, ettei kukaan vain vahingossakaan erehdy remonttialueille. Sisänsä aivan ymmärrettävää ja oikein, mutta itseäni oikeasti masensi koko saari. Käytössä oli vain ehkä 1/3 ja sekin myllättyä kivikkoa ja entistä nurtsia. 
Ruokaa ja juotavaa oli kyllä tarjolla, pöytiäkin, missä istua ja laatoilla katettuna niiden aluset.
Silti mieleen tulivat ikävästi muinaiset sorakuopparokit ja ah ennen niin ihanaisen vehreän Ilosaaren alennustila pilasi vähän koko illan fiilistä. Maarit bändeineen sai yleisön (ja joo, minutkin) innostumaan, tanssimaan ja laulamaan mukanakin. Maarit on jotenkin tosi sympaattinen lavaesiintyjä – huomioi yleisöä ja bändiään koko ajan hyvin henkilökohtaiselta tuntuvalla tasolla.

Aikataulut tökkivät pikkasen ja Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band aloitti soitantansa hiukka myöhässä.
Yleisö jaksoi kuitenkin innostua tutuista biiseistä ja varmasti kaikki paikalla olleet osasivat biisilistan biisit ulkoa 😀

Väkeä Ilovaarissa oli vähemmän kuin ikinä. Ehkä saaren keskeneräisyys söi osallistujamäärää, mutta jos positiivista haluaa asiasta hakea, niin eipähän ollut jonoja sen enenpää vessoihin kuin baaritiskillekään.

Toivottavasti järjestäjille ei tullut niin pahasti takkiin, että ensi vuonna ei tapahtumaa pystyttäisi järjestämään – luulisi, että Ilosaaren remppa olisi silloin jo täysin valmis ja saaren kauneudesta pääsisi nauttimaan täysillä!