Juhlaton kesä, ihanaa!
Avaan kalenterin ja hyrisen tyytyväisyyttä selatessani kesäheinäelokuuta.
Ei kerhojen, koulun tai harrastusten kevätjuhlia.
Ei yksiäkään rippijuhlia.
Ei ainoitakaan ylioppilasjuhlia.
Ei valmistujaisia.
Ei häitä.
Ei 30-, 40- tai 50-vuotispippaloita.
Ei yhtä ainutta kiinteäpäivämääräistä menoa tai juhlaa, minkä mukaan pitäisi kulkujaan sovittaa.
Tätä autuutta.
Tätä ihanuutta.
Tänä kesänä voidaan tehdä mitä halutaan, milloin halutaan ja missä halutaan ilman että (AINA!) joku jossain pahoittaa mielensä, kun juuri hänen juhlapäivänään emme pysty osallistumaan.
Rakastan kyllä juhlia ja sosiaalisia kohtaamisia, mutta oikeasti – ensimmäinen kevät ja kesä KOLMEENKYMMENEEN vuoteen, kun jokaisen viikonlopun sisällön voimme päättää miettimättä sovittelua ”pakollisten” menojen kanssa.
Minä toistan:
Tätä autuutta.
Tätä ihanuutta.
Tuntuu samalta kuin peruskouluvuosien keväinä, kun edessä aukeava kesä tuntui loputtomalta ketjulta vapaudenhuumaisia päiviä. Ihan sama sataako vai paistaa.