Pakkaus on taitolaji
Ystävättären perhe etsii uutta kotia. He saivat nykyisen asuntonsa myytyä ja sen pitää olla tyhjä kuun loppuun mennessä. Talon ostaminen näin nopealla varoitusajalla ei onnistu, tai ei ainakaan onnistu niin, etteikö sitä heti hetken päästä katuisi. Joten he muuttavat vuokralle siksi aikaa kunnes ”se oikea” talo löytyy.
Ja tästähän aiheutuu sitten aikamoinen rumba. Ensin pitää pakata nykyinen koti, siirtää tavarat vuokrakotiin ja sitten (toivottavasti pian) pakata uudestaan ja muuttaa omaan uuteen kotiin.
Pakkaamista ja muutorumbaahan ei todellakaan helpota yhtään kaksi ihanaa pikku-ukkoa, iältään 1 ja 2 vuotta, joiden vauhti on luokkaa maantiekiitäjät x2.
Lupasin auttaa pakkauksessa ja tänä aamuna ajelinkin heti aamuyhdeksältä paikalle intoa täynnä.
Etukäteen olin lupaillut, että voin hoitaa keittiön pakkauksen ja sieltähän sitten aloitettiin. Pahvilaatikoihin pakkautuivat ne astiat, kipot ja kupit joita ei todennäköisesti tarvittaisi väliasumisvaiheessa ja vuokrattuihin muuttolaatikoihin ne tavarat, mitkä pitäisi käytössä olla myös vuokralla asuessa.
Sain huomata, että yllättävän paljon tavaraa sopii pienen kaksionkin keittiön kaappeihin…
Pikkutihulaiset sotkivat auttoivat parhaansa mukaan, mutta yleisesti ottaen homma toimi hienosti. Mitä nyt 2vee sai käsiinsä aukiolevan soijarouhepussin ja korppujauholaatikon ja …
Koska pojan pakkausmetodi oli varsin vauhdikas, niin suurin osa rouheesta ja korppujauhoista päätyi ympäri keittiön lattiaa, mistä molemmat veljekset sitten niitä yrittivät kilpaa nuolla suihinsa.
Ja ei, lapsia ei pidetä nälässä.
Päiväunille ei kaksivuotiasta saanut millään, mutta pikkuveli uinahti heti kun hänet vain sänkyynsä nosti. EIkä hän herännyt ,vaikka vieressä pakkailin laseja, kulhoja ja lautasia samalla yrittäen pitää toista touhukasta erossa mahdollisia ongelmia tuottavista tavaroista.
Keittiö saatiin pakatuksi ja valmiit laatikot jopa uudelle asunnolle kuljetettua, kun ystäväni miehen työkaveri tuli iltapäivällä niitä kuskaamaan.
Keittiön jälkeen uhkuin vielä toimintatarmoa ja siirryimme makuuhuoneeseen. Vaatekaappien sisällöt nostelimme pahemmin tarkastelematta jätesäkkeihin, ne olisi helpompi lajitella sitten vuokra-asunnolla, jossa on reippaasti enemmän tilaa.
8 tunnin pakkauksen jälkeen asunto ei ihmeellistä kyllä näyttänyt yhtään sen tyhjemmältä kuin aloittaessamme, mutta kun avasimme nyt tyhjänä ammottavien kaappien ovet, suuri tyytyväisyys täytti mielemme.
Paljon jäi silti vielä pakattavaa, mutta onneksi lisää apujoukkoja tulee heti huomenna.
Aamulla voi itselläni olla pikkasen lihakset kipeinä kaikesta kiipeilystä, kurottelusta ja kantamisesta, mutta eipähän tarvinnut lenkille lähteä tai puntteja nostella tänään.
