Ankkajahdissa

Kissaherrat Mörkö ja Hulifer viettivät Vonkiksella toissaviikon, kun emme pitkään aikaan olleet päässeet heidän seurastaan nauttimaan. Kun perjantaina lähdimme heti puolen päivän jälkeen Turjakkeen kanssa ajelemaan kohti Kuopiota ja kylpyläviikonloppua saivat karvakorvat nauttia talonherruudesta iltaan asti ennenkuin jälkikasvu kävi omansa kotiin hakemassa.

Palasimme sunnuntaina ja heti sisään astuessani silmääni pisti keltainen kylpyankka kissojen lempipaikassa, eteisen riipputuolissa. Kenkiä riisuessani huomasin sohvalla toisen samanmoisen ja rinnassa häilähti hellyys voi ovat jättäneet kylpyankat poikien lempimakoilupaikoille näköjään.

Sitten niitä ankkoja alkoi löytyä vaikka mistä.

Jääkaapista.
Pakastimesta.
Hammasmukista.
Pesukoneesta.

Tuolla on yksi!
Tuolla on toinen!
Hei tuolla! täällä!
Montako näitä on?

Nauraen keräsimme ankkalaumaa eteisen lipaston päälle ja lopulta niitä oli yhteensä 31.
Voi sitä tyytyväisyyden määrää kun laitoin perhechattiin kommentin
31 x KÄÄK!

ja sieltä tuli vastaukseksi valokuva:Ankkojen kokonaismäärä onkin VIISIKYMMENTÄ + yksi special edition.

Etsiminen on jatkunut koko viikon ja lipaston päällä nököttää nyt kylpyankka-armeija, jonka vahvuus on 49.

Talo on käyty läpi lattiasta kattoon ja viimeinen vihtahousu, puhumattakaan special editionista pysyy piilossa.

Alkaa mennä hermot.

Ja jälkikasvu vain hihittelee. Perkele.

Puheenaiheet Oma elämä

Mantelittomat Runebergin tortut

Huomenna taas juhlitaan kansallisrunoilijaamme ”ruunepäriä” ja nautiskellaan kahvin kera meheviä nimikkotorttuja.
Vaikka virallinen ”Runebergin päivä” on 5. helmikuuta, niin torttujahan on kaupan hyllyt notkuneet jo tammikuusta asti (ja viereisellä hyllyllä pinottain laskiaispullia!).
Minähän olen, varsinkin jälkikasvun mielestä, niuhonäpöttäjä kun suostun syömään nimikkotarjoomuksia vain ja ainoastaan oikeana päivänä, joten tässä taloudessa Ruunepärit nostetaan pöytään vasta 5.2. ja sillä sipuli. Omilleen muutettuaan varsinkin Juniori muistaa hehkuttaa heti tammikuussa, kuinka hän on syönyt x-määrän niin Runebergin torttuja kuin ja varsinkin laskiaispullia. That´s ok, oma on elämänsä 🙂 Mutta Vonkiksella tarjoillaan kalenterin mukaan, hähähähähä.

Taas minä lipesin sivuraiteelle. Asiaan!

Turjake ja tyär ovat allergisia mantelille, joten kotitarjottavat on pitänyt vääntää omin kätösin ja se reseptin etsiminen on ollut jokavuotinen härdelli, kunnes VIIMEIN vuonna 2019 kirjasin tänne blogiin testataamani, hyväksi todetut reseptit.

Helppoa on nyt tämä paakkelsien paistaminen, ihan nauratti kun vatkasin voita ja sokeria vaahdoksi, piti oikein maamme laulun eka ja vika säkeistö siinä päristellessä laulaa luikauttaa! On se muuten hieno homma, että joku viisaudessaan valitsi vain nuo kaksi säkeistöä kansallislauluksemme, siinä olisi ollut opetteleminen, jos kaikki 11 säettä olisi oppia pitänyt.

Ja taas meinasin lähteä harhailemaan ja kertoa historiaa Maamme-laulusta ja sen säkeistöistä ja käännöksistä…lauluhan on alkujaan på svenska ja…no, en ala nyt siitä sen enempää kuin laitan tämän Wikipedian mielenkiintoisen linkin asian tiimoilta: TÄHÄN.

Takaisin mantelittomiin Runebergin torttuihin ja hyväksi koettuun reseptiin.

150g laktoositonta voita
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
1.5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja
1dl piparimuruja (Annas apelsin pepparkakor )
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl ruokakermaa
mieluinen määrä karvasmanteliaromia. (ainakin Dr Oetkertin Karvasmanteliaromi on synteettinen, eikä sisällä mantelia ja sopii näin ollen myös manteliallergisille.

IMG_1207.JPG

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen kerman kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Tästä määrästä sain Runebergin torttuvuokallisen (6 kpl) ja 2 muffinivuokaa.
200 asteisessa uunissa reilut 20 min.
Jäähtyneet tortut kostutin (1,5 dl vettä, 1 rkl sokeria, iso loraus Cointreauta) ja jätin maustumaan vuokiin.
Koristelen ne huomenna ennen tarjoilua.

Muffinivuokien ”ylimäärät” maisteltiin etukäteen ja nam, hyviä ovat.

 

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen