Kissaherrat Mörkö ja Hulifer viettivät Vonkiksella toissaviikon, kun emme pitkään aikaan olleet päässeet heidän seurastaan nauttimaan. Kun perjantaina lähdimme heti puolen päivän jälkeen Turjakkeen kanssa ajelemaan kohti Kuopiota ja kylpyläviikonloppua saivat karvakorvat nauttia talonherruudesta iltaan asti ennenkuin jälkikasvu kävi omansa kotiin hakemassa.

Palasimme sunnuntaina ja heti sisään astuessani silmääni pisti keltainen kylpyankka kissojen lempipaikassa, eteisen riipputuolissa. Kenkiä riisuessani huomasin sohvalla toisen samanmoisen ja rinnassa häilähti hellyys voi ovat jättäneet kylpyankat poikien lempimakoilupaikoille näköjään.

Sitten niitä ankkoja alkoi löytyä vaikka mistä.

Jääkaapista.
Pakastimesta.
Hammasmukista.
Pesukoneesta.

Tuolla on yksi!
Tuolla on toinen!
Hei tuolla! täällä!
Montako näitä on?

Nauraen keräsimme ankkalaumaa eteisen lipaston päälle ja lopulta niitä oli yhteensä 31.
Voi sitä tyytyväisyyden määrää kun laitoin perhechattiin kommentin
31 x KÄÄK!

ja sieltä tuli vastaukseksi valokuva:Ankkojen kokonaismäärä onkin VIISIKYMMENTÄ + yksi special edition.

Etsiminen on jatkunut koko viikon ja lipaston päällä nököttää nyt kylpyankka-armeija, jonka vahvuus on 49.

Talo on käyty läpi lattiasta kattoon ja viimeinen vihtahousu, puhumattakaan special editionista pysyy piilossa.

Alkaa mennä hermot.

Ja jälkikasvu vain hihittelee. Perkele.