Tänään en halua nähdä sinua
Nousen aamupalalle mahdollisimman hiljaa ja suljen makuuhuonen oven ääneti. En keitä kahvia, koska keittimestä lähtee sellainen pärinä, että varmasti heräisit, tee riittää tänä aamuna.
Sytytän kynttilän pöydälle ja odotan leivän paahtumista maistellen uutta teesekoitustani, makeahkoa ja saatan kuvitella, että jasminin kukat tuoksuvat vaikka oma nenäni ei tuoksua aisti.
Toivon että että et herää ennenkuin olen ehtinyt teeni juoda.
Tänään en halua nähdä sinua.
Puen farkut ja villapaidan, vedän toppatakin päälle ja saappaat jalkoihini, vielä hanskat hyllynpäältä ja pipo kainaloon. Nappaan auton avaimet ja livahdan ovea kolauttamatta ulos. Hengähdän raikasta talvi-ilmaa ja hyppään autoon.
Ehdinpäs ennenkuin heräsit. Tänään en halua nähdä sinua.
Suuntaan autonnokan kohti sovittua tapaamista ja olen tyytyväinen, että pääsen päiväksi pois.
Tunnen kiukun nousevan taas kun ajattelen käytöstäsi eilen. Kuinka turhauttavaa oli seurata lapsellista mököttämistäsi läpi koko päivän, jonka pilasit meiltä muiltakin, kun päätit heittäytyä ääliöksi.
Mutta silti vastasit kysymykseen mikä nyt mättää – ”ei mikään, kaikki on ok”.
Ja koko ajan kilometrin säteellä sinusta leijui hapan kiukku, olemuksesi imi ilmasta hapen ja kaiken hauskan ja iloisen.
Pilasit tietoisesti käytökselläsi meidän muidenkin päivän, mutta silti kaikki oli ok.
Kaikki oli ok?
Voi helvetti sentään.
Tänään en halua nähdä sinua.
