Jennan vispipuuropostaus sai minut viimeinkin kaivamaan puolukkapussin pakastimesta ja pistämään kattilan tulelle. Ehkä muutaman viikon olin haikaillut vispi- tai lappapuuroa kuten mies sitä nimittää. Hassua miten vain reilun 100 km etäisyydellä toisistaan syntyneillä on eri nimi samalle herkulle!
Nostin pöydälle odottamaan lahjaksi saamani ison Muumikulhon, jonka heti saadessani ristin vispipuurokulhoksi.  Heh -Taitaa olla vasta toinen kerta kun pääsee nimettyyn käyttöönsä…

Tykkään jättää puolukat puuroon toisin kuin muutamat tuttavani, jotka keittävät ensin mehun ja siivilöivät sitten marjankuoret pois. Kukin tavallaan, mutta kyllähän se OIKEA tapa on jättää marjat puuroon!

Puuron jäähtyessä tein lapsuusmuistojen ryydittämänä päivälliseksi jauhelihakeitonkin. Nuo kaupan pakastealtaasta saatavat valmiit keittoainekset ovat kyllä tosi hyviä! Toki olisi hienompaa ja eettisempää ja vaikka mitä tehdä keitto oman maan perunoista, porkkanoista ja lantuista, sipulista puhumattakaan, mutta arki-iltana tuo pussi helpottaa ruoanvalmistusta tosi paljon. Maustoin jauhelihan vähän kaikella mitä kaapista löytyi, itsehän en paljon muuta maista kuin suolaisen, makean, happaman ja chilin, mutta tokihan sitä voi ilahduttaa muita syöjiä hilpeällä makupaletilla 🙂 No hyvää se kuulema oli eikä kukaan valittanut.

Iltapäivän kirpparikierroksella tein pari löytöä, jotka on ihan pakko täälläkin esitellä.

Ekaksi tämä ”Coffee” -purkkikatras. Puolisoni on lievästi kahvifanaatikko ja kahvihan pitää tietenkin jauhaakin itse. Keittiön hyllyissä onkin ihan muutama nyssykkä papuja, koska eihän sitä voi ostaa kerralla isoa määrää kun vasta maistelee, että jos onkin pahaa se kahvi, niin ei mene hukkaan (hah).

En ole pilkunviilaaja, mutta pakko myöntää että hiukkasen ärsyynnyn kun niitä kahvinyssäköitä on hyllyssä jos toisessa.
Mutta nyt!! Näissä söpöissä (ja ilmatiivissä) purkeissa saa Mies säilytellä papujaan ja purujaan ihan rauhassa. Hintaa purkeilla oli yksi euro/kpl.
Ja voisihan näihin tehdä vaikka kahvikarkkeja ja antaa lahjaksikin, tai omaa kahvisekotusta. Sky is the Limit.

Entäs nämä syötävän suloiset kynttilät??? AAH ja OOH!
Sitäpaitsi nämä ovat tosi monikäyttöisiä – nyt joulun alla pistän kuistille johonkin asetelmaan valaisemaan talviyötä ja kun ne palavat loppuun, putsaan ja pudotan pääsiäiskoristeboxiin. Tulevat olemaan supersuloisia keväällä killuessaan pajunkissaoksissa etukuistilla!
Ja taas vain euron.