45 yötä jouluaattoon
Minä olen niitä, jotka saavat tasaisemmat jouluihmiset muljauttelemaan silmiään ja huokaamaan syvään.
Joulunodotus on minusta parempaa kuin mikään! Se päihittää jopa matkalle lähdön odotuksen.
Tietysti olen ekat joululahjat ostanut jo viime tammikuun alennusmyynneistä ja suunnitellut koko kesän tämän vuoden joulukortteja ja tanssahdellut raitapipo päässäni Punttisukkien ”Matkalla Jeesusta tapaamaan” tahtiin. On muuten hulvaton joululaulu, jos et ole kuullut vielä, niin tässäpä tulee:
Odotin kieli pitkällä sään kääntymistä sen verran kylmäksi, että keittiön nurkan valtaamaa vuolukiviuunia voisi lämmittää – vaikka sanotaankin ettei lämpö luita riko, niin plussakeleillä kuumaksi lämmitetty parituhatkiloinen uuni saa hien virtaamaan…
Manasin lunta ja pakkasta saapumaan sekä tein mielikuvaharjoituksia halonhakkuusta, lumitöistä ja lumiukkojen rakentamisesta ja lopultahan se koitti päivä, jolloin nenänpäätä nipisteli ja mittari näytti miinusta.
Uuni tulille ja laatikkosouvi päälle. Porkkanaa! Lanttua! Molempiin reilusti siirappia, ripaus valkopippuria ja muskottipähkinää.
Nam.
Mutta valmiita tuotoksia ei korkata ennenkuin vasta aattona.
