Hassua miten joulun odotus ja marras-joulukuun monet tapahtumat ovat saaneet lähes kokonaan pysyä sisäisesti koettuina, enkä ole tuntenut suurempaa halua jakaa jokaista risahdusta instassa/facessa/blogissa. Ehkä päässä pyörivät Isot Kysymykset(joopa joo) vievät sen energian, minkä normaalisti käyttäisin jakamalla päivittäin jouluvalmistelujani tai suunnitelmiani?

Jouluhörhöiltyä on silti tullut ihan kiitettävästi. Ja kakkua on syöty kolmien synttäreiden myötä myöskin kiitettävästi. Nyt on vatsalaukku valmiiksi venytetty kun ”on äiti (minä itse) laittanut kystä kyllä” ja yölläkin voi syödä!Uusi testaus kädentaitojen osalta oli kynttiläpaja, missä yhden lauantain ratoksi kastoimme kynttilöitä. Tuloksena 12 kpl oivallisen hienoja itsetehtyjä kynttilöitä joulupöydässä poltettaviksi. Kynttiläseos oli steariinia + oliiviöljyä, oliiviöljy ei kuitenkaan katkua poltettaessa.

Kirjasaralla on mennyt enimmäkseen romanttista unikirjallisuutta, enkä suostu huolestumaan, ettei vakavempi tai sisältörikkaampi/katu-uskottavampi kirjallisuus nyt vain kolahda. Ylpeästi mennään hömpällä!

Tänään on viimeinen työpäivä tältä vuodelta, illalla menen ”isoon kirkkoon” kuuntelemaan Diandran joululauluja ja siitäpä onkin hyvät tunnelmat laskeutua kohti aattoa.

Kuusi on kannettu sisään, jotta suvun juniori, Hulifer, tottuu kuusipuuhun sisätiloissa ennen kuin siihen koristeita aletaan ripustella. Vain kerran on nuori herra kiivennyt muurin päälle pitkin kuusta, muuten on puu saanut olla rauhassa. Ehkä karvakorva on jo hiukkasen rauhoittunutkin, kun joulun hengessä kulkuset päätyivät eläinlääkärin biojätteeseen männä viikolla?

Joulusiivousta ei tässä talossa tehdä, joten kotikin on jouluvalmiudessa ollut jo pitkään. Päivä päivältä lisää koristeita löytävää paikkansa ja kimallusta riittää valaisemaan mieltä ja silmää. Tänä jouluna mopo alkoi keulia vain kerran: Tokmannin/Rustan joulualesta lähti matkaan täysi valikoima joulukylä-elementtejä. On välkettä, vilkutusta ja pimputustakin, kun yksi joulukylän elementeistä voidaan laittaa yllättävän miellyttävällä saudilla pimputtamaan joulumieltä samalla kun pikkujuna puksuttaa ympyrää ja kuusi pyörii kirkon vieressä. Tästä voit ihailla ostoksiani lähemmin…

Fiilis on hyvä ja mielikin sees, vaikka mielenpohjalla välähtelee silloin tällöin kirpaisevia ajatuksia malliin ”onkohan tämä viimeinen joulu, kun…”.

Lunta on riittänyt kiitettävästi ja mielenkiinnolla katselen pitääkö sääarvailut paikkansa ja jouluna sataisi VETTÄ. Mutta eihän se ole mahdollista. Jouluna sataa LUNTA!

Ja ei, tänäkään vuonna ei kukaan säveltänyt kauniinpaa joululaulua kuin John Lennon: HAPPY X-MAS