Painettu kirja

Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa huutavat isot ALE-kyltit ja minun on ihan pakko kurkistaa sisään. Muinainen mainoslause Lukemattomista kirjoista saa hymyilemään kun silmäilen eteeni leviävää kirjataivasta.
Kuljeskelen hyllyjen ja pöytien välissä hipeltäen kiiltäviä kansipapereita, otan tarkempaan tutkailuun jonkun opuksen, jonka kansikuva tai nimi herättää
tunnereaktion.

Mmm…se tunne kun otat käteesi uuden kirjan.

Ihastelen kannen kaunista painojälkeä ja kuvaa, miettien mitenkähän kansikuva liittyy kirjan tarinaan.
Avaan kirjan ja silmäilen summamutikassa rivejä poimien sanan sieltä, toisen täältä. Luen ehkä kokonaisen kappaleen ja vakuutun siitä, että tämän haluan. Lukea ja omistaa.

Kotona ilmoitan Turjakkeelle, että tämän illan vietän uuden kirjani parissa.
Asettaudun sohvalle mukavaan asentoon ja otan kirjan käsiini.
Nostan avatun kirjan nenälleni ja nuuskautan sen tuoksua, se on kirjafriikille kuin vauvakuumeiselle pienen vauvan pääntuoksu.
Huumaavaa.
Hengähdän syvään ja rentoudun.
Nyt se alkaa, minun aikani ja matkani uuteen maailmaan.
Tuntien päästä joudut nousemaan ja verryttelemään jumittuneita lihaksia, mutta kirja pitää minut tenhonsa piirissä enkä millään raskisi
laskea sitä pöydälle.

Vielä muutama sivu!
Ja ehkä vielä pari.

Äänikirja

hanskat – check
maalipurkki – check
pensselit – check
Airpods – check
Kännykkä – check

Selaan Bookbeatin uutuuslistaa ja napautan nimikettä, joka kuulostaa mielenkiintoiselta. Työnnän Airpodsit korviin, kerään tarvitsemani rekvisiitan ja
siirryn takapihalle, missä pergola odottaa maalausta.

Valitsen ohkaiseen säleikköön sopivan pensselin ja aloitan työt, sudin, töpsötän, vetelen pitkiä vetoja ja pergola näyttää veto vedolta paremmalta.
Samaan aikaan korviini soljuu tekstiä ja kuuntelen sitä välillä tarkkaavaisemmin ja välillä se aivan kuin painuu taustakohinaksi, kun eteen tulee tarkkaavaisuutta vaativampi kohta maalausurakkaa.
Silti äänikirja kulkee työni mukana koko ajan.

Huomaan Turjakkeen huitovan takakuistilla ja poistan toisen korvanapin kuullakseni mitä hänellä on sydämellään, mutta tarina jatkuu toisessa korvassani tauotta.

Näin toimin koko päivän. Äänikirja kulkee matkassani ja tarina soljuu korvissani, kun maalaan pergolan loppuun, kitken muutaman rikkaruohon, pompin myyränkolojen päällä ja pelastan roboleikkuri Huttusen mustaherukkapensaan oksistosta, minne se tuppaa juuttumaan harva se päivä (Huttusella ja tällä tietyllä marjapuskalla on kiihkeä romanssi, ne tuntevat pohjatonta vetoa toisiinsa!).

Iltaan mennessä olen maalannut, kitkenyt, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja käynyt lenkillä ja kuunnellut kirjan loppuun. Mutta kirjasta ei ole oikein jäänyt isompaa muistijälkeä tai kokemusta mieleeni (tai runollisesti, sieluunikaan!).

**

Minulle on hyvin vaikeaa vain istua paikoillani ja rentoutua. Telkkarinkin katsominen vaatii vähintään neulomisen tai sitten asioiden hoidon läppärillä/puhelimella tai lattialla jumppaamisen/venyttelyn  oheistoiminnakseen, muuten se on hukattua aikaa.
Mutta kun otan oikean, fyysisen kirjan käteeni, voin jumahtaa sohvannurkaan tuntikausiksi ilman pienintäkään huonon omantunnon pistosta siitä, että en tee mitään. Lukeminen on ollut aina minulle se tekeminen, millä olen saanut kierrokseni alas ja sallinut itseni asettua, rauhoittua ja pysyä paikoillani.Kun astun hyvän kirjan maailmaan, en ole edes läsnä tässä arjessa.

Aänikirjat, niin ihania kuin ovatkin, ovat vieneet minulta nämä Zen-hetket, koska napit korvissa voin vaikka rakentaa talon samalla! Minä pidän äänikirjoista, todellakin pidän, mutta koska tiedostan myös tämän toisen puolen, olen vähän surullinenkin.
Olen kokeillut istua sohvannurkaan napit korvissa ja vain kuunnella kirjaa, mutta jo muutaman hetken päästä tunnen itseni idiootiksi ja haluan aloittaa vaikka pölyjen pyyhkimisen. Ja minähän en IKINÄ pyyhi pölyjä. Että sen luokan katastrofista on kyse.

Olen myös huomannut, että äänikirjojen kanssa ”lukukokemus” jää paljon pinnallisemmiksi kuin paperikirjan ollessa kyseessä.
Äänikirjan kanssa en osaa pysähtyä kuuntelemaan vaan kirjasta tulee kuin taustalla soiva radio, johon tarkentaa vain hetkittäin.

Äänikirjat toimivat kyllä hyvin unikirjoina, suden hetkellä herätessä tuuppaan napit korviin ja muutamassa minuutissa olen takaisin unten mailla ennenkuin ehdin kasata kaikki maailman murheet niskaani.

***

Pystytkö sinä asettumaan ja vain kuuntelemaan äänikirjaa?