Lukublokki otti ja iski kuin kirveellä (onneksi hamarapuolella sentään) ja keskeneräisiä kirjoja on pilvinpimein. Muutaman ehdin saada loppuun asti ennen pahinta lukkoa ja niistä kolme nostan esille tässä:

R.M.Rosenbergin Hakoisten Anna (Tammi) on Viisikko-lukupiirimme toukokuun kirja, jossa varsin perinpohjaisella ja monisanaisella, maalailevalla tyylillä hypätään 1700-luvulle  Anna Magdalena Lilliebrunnin silmin.
Annan ehdittyä 34 vuoden ”kypsään ikään” hänet naitetaan naapurikartanon pojalle Karl Gustaf Ugglalle . Vastaanotto ei ole lämpimin, anoppi ja käly tekevät kaikkensa tehdäkseen selväksi että Anna ei ole heidän nimensä arvoinen, mm. koska hänen maineessaan on tahra (selviää tarinan edetessä mikä) ja sorsimiskampanjaan värvätään mukaan myös kartanon palvelusväkeä. Anna kuitenkin oppii pärjäämään ja elämä kulkee eteenpäin niin hyvässä kuin pahassa. Järjestetystä liitosta huolimatta Anna ja Karl ovat aikakaudelle ehkä harvinaisempaan tapaan jopa onnellisia avioliitossaan, ainakin heidän välillään on intohimoa.  Annan tarinan raameina ovat todellisest ihmiset ja tapahtumat, Rosenberg yhdistää hienosti tietämyksensä historiasta fiktiivisiin osioihin ja on kirjoittanut kiehtovan ajan- ja ihmiskuvauksen, jonka jatko-osatkin taidan lukea.

Tone Schunnessonin Päivät, päivät, päivät (Johnny Kniga) hyppääkin sitten aivan eri maailmaan, mutta ”kypsässä iässä” oleva nainen siinäkin pääosaa vetelee.
Pian nelikymppinen Bibs on tienannut elantonsa sosiaalisena vaikuttajana ja malliesimerkkinä suorapuheisesta ja rohkeasta naisesta, mutta nuoret ja rohkeammat alkavat viedä niin leivän kuin poikaystävänkin. Kun näkymättömyys ja rahattomuus uhkaa, heittää Bibs kehiin Metoo-hengessä  poikaystäväni raiskasi minut -kortin. Bibs ei ole mikään miellyttävä persoona, eikä sitä ole hänen poikaystävänsäkään Baby , mutta kummasti vain tarina imaisi matkaansa. Herätti ajatuksia, jos ei muuta.
Aika surullista jos ihmisarvo omissakin silmissä olisi siinä kuinka näkyvä tai näkymätön on.

Nura Farah Lumimaa (Otava)  on silmiäavaavaa, vähän häkellyttävääkin, välillä surullista luettavaa. Novellikokoelman jokainen novelli kertoo maahanmuuttajan tai tämän jälkeläisen, syntyperäisen suomalaisen elämästä täällä Onnen ja Auvon maassamme, Lumimaassa.

”Millaista on aina erottua muista, marketin kassalla, baarissa, oppitunnilla, uimahallissa? Värikkäät tarinat kertovat niistä raastavista ja mahdottomista tilanteista, jotka ovat maahanmuuttajan arkea. Vanhemmat haikailevat takaisin Somaliaan, nuorempi polvi ei sinne kaipaa etsiessään omaa paikkaansa. Onko pakko tuntea jatkuvaa kiitollisuutta, onko pakko pienentää itsensä sopeutuakseen suomalaisiin normeihin? Kun joutuu jatkuvasti törmäämään todellisuuteen, jossa erilaisuus ei todellakaan ole rikkautta. Jossa helposti päätyy silmätikuksi tai hämmästelyn kohteeksi. Sillä Lumimaassa muukalaista ei toivoteta tervetulleeksi, vaan tervemenneeksi.”

Novelli ei ole se helpoin kirjoittamisen laji, mutta Farah hallitsee tarinansa.

Kosketti.