Totta se on, perse senkus levenee (en pian sovi työfyssarin asemoimaan työtuoliini, kun en mahdu käsinojien välistä istumaan), ryhti romahtaa, selluliitti kukkii ja lihaskunto moikkasi vahingoniloisena kadotessaan auringonlaskuun että ”odotahan muutama vuosi niin olet ihan kädetönjalatonkepinkanssakulkija”.

Jos olisin Perinpohjin Hyvä Ihminen, perustelisin tämän herätykseni  vain ja ainoastaan huolella jaksamisestani sekä lihaskunnon ja liikkuvuuden tärkeydestä toimivan elämän ylläpitämisen edellytyksinä.

Mutta eiköhän se ole jo kaikille selväksi tullut, etten minä nyt mikään PERINPOHJIN Hyvä ihminen ole, vaikka oikein ihana ja hieno persoona olenkin.

Joten kyllä yksi syy tormistautumiselle on se, että olen nykyään plösö, sohvalla märehtivä sorkkajalkainen,
eikä kevyt ja eläväinen sieluni oikein viihdy laardilla kuorrutetussa habituksessaan.
Että pinnallinen ihminen täällä kirjoittaa, terkkuja vaan kaikille!

Tiedostan vahvasti myös sen, että jos en oikeasti ala ottaantumaan liikkuvuuden ja lihaskunnon parantamisen saralla,
ei kunnian kukko laula eivätkä Ranskalaiset korot kopsu katukiveyksillä enää kauaa kun kroppa alkaa pettää alta.
Ja onhan mulla tämä nivelpsorikin vielä tuhojaan tekemässä, joten nyt akka arvot ojennukseen ja ala toimia itsesi eteen!

Ja minähän aloin. Kirjoitin paikalliseen puskaradioon seuraavan postauksen:
Suosituksia satelikin roppakaupalla!

Koska elämäntilanteeni on sellainen, että en pysty (enkä kyllä haluakaan) hypätä kuntosalilla kolmea kertaa viikossa, pitkälti saliharjoitteluun kannustavat PT:t putosivat listalta oitis pois.
Tsekkailin sitten suositeltujen ja itseään suositelleiden nettisivuja ja yritin muodostaa käsitystä kenen kanssa mahdollisesti saisin toimivan yhteyden ja näin ollen suurimman hyödyn projektiini.
Yksi asia mikä minua mietitytti oli se, että pystyykö joku pari-kolmekymppinen himoliikkuja oikeasti toimimaan tiedostaen sitä että kohta kuuskymppinen ei toimi ja taivu niinkuin puolta nuorempi ”plösö” aloittaja.
En haluaisi koko projektin kaatuvan siihen, että Duracell-Doris pistää minut kyykkäämään otsasuonet pullistuneina ja vaatii samaa mitä omanikäisiltään.
Koska let´s face it, vuodet vaikuttaa!

Joojoojoo…onhan niitä superihmisiä joilla ikä ei vaikuta mihinkään, mutta yleensä ne eivät ole meitä liikunnanvihaajia, vaan heidän elämäänsä on AINA kuulunut aktiivinen liikkuminen. Että ihan turha siellä alkaa mopottamaan!

Mutta asiaan!

Arvatkaapas millaiseen PT:iin sitten päädyin?

Ei, en valinnut sitä keski-ikäistä tsemppaajaa, kenen asiakaskunta koostuu juurikin ikäisistäni ja kaltaisistani sohvaperunoista,
enkä valinnut sitä vuosikkymmenien kokemuksen sekä koulutuksen omaavaa tahdinlyöjää, jonka asiakaskunta myös on enimmäkseen keski-iän ylittäneitä naisoletettuja.

Ei, minä valitsin naisoletetun, ken on erikoistunut ja kouluttautunut varsinkin raskausajan ja äitiysvalmennuksiin!
Eihän tuosta viimeisimmästä omasta raskaudesta ole kuin 24 vuotta! Mutta ensivaikutelma ei aina ole se ainoa oikea eikä pitäisi tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä vaan tutustua asioihin paremmin:
Fittiinan nettisivuilla ”Äitivalmennusten” lisäksi esitelty Hyvinvoiva ja vahva nainen-paketti vaikutti minusta realistisella tavalla oikealta, se ei luvannut liikaa, eikä käyttänyt ylisanoja, mutta huomasin nyökytteleväni parin lauseen kohdalla, että juurikin näin, aivan, joo just näin.
Varasin siis face-to-face-tapaamisen.

Tapaamisemme aikana Tiina sai minut lopullisesti vakuutettua persoonallaan ja silmäkulmastaan löytyneellä pilkkeellä, että tämmöisen kärttyisen, pahasuisen eukonkutaleenkin kanssa hän toimeen tulee, osaa varmasti ohjata oikeaan suuntaan ja kaiken lisäksi saa kurissakin minut pidettyä. Ei edes hätkähtänyt hän vaikka muutaman voimasanakin päräytin juttutuokiomme aikana, joten voin lasketella ihan rennoilla kielenkannoilla mitä sylki suuhun tuo (kehityskeskustelussa työpaikalla esihenkilöni mainitsi, että kiroilen paljon!).

Tein siltä istumalta sopparin 6kk ajaksi, koska lyhyempi aika ei ehkä riitä meikäläisen kovaan kalloon ja laiskaan kroppaan paukuttamaan tarvittavaa oppia ja motivaatiota kestävän kehityksen hengessä.
Se on vain niin hullua/käsittämätöntä, että vaikka aivan sataprosenttisesti minulla olisi kaikki tieto ja taito pistää hommat ojennukseen, niin  ominpäin tämän asian suhteen en vain tunnu onnistuvan.

Uskon vahvasti siihen, että nyt kun minulla on potkimassa Takapiru (no Tiina on kyllä enämpi sitä kiltimpää porukkaa eikä mikään piru, mutta…)  ja asiasta vielä maksankin, niin tulen pysymään ”valitsemallani tiellä!
Vaikka olen yleisesti ottaen  vastuuntuntoinen tyyppi ja pidän kunnia-asiana hoitaa työni ja velvoitteeni jämptisti, niin kai se on pakko todeta, että tässä asiassa ei minusta ilman lisäapuja ole mihinkään. Ja onhan se hittosoikoon mahdollista, että tämän puolen vuoden aikana oikeasti löydän liikkumisen ilonkin?
Ehkä 😀

PS: tulen kirjaamaan kaikki noloimmatkin ja hävettävimmät kokemukseni tällä taatusti kuoppaisella taipaleella, mutta tulen myös hehkuttamaan PIKKURUISIMPIAKIN saavutuksia mitä aikaiseksi saan!