Kahestaan Kuopijossa

Lauantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota ja hermolepoviikonloppua joskus kymmenen aikoihin aamulla. Meidän tuurillamme lauantain ajosää oli, usean aurinkoisen ja keväisen päivän jälkeen, täynnä tuulta ja lumenpölinää. Tämän myötä haaveiltu aurinkoinen kaupunkiloma kääntyikin suorastaan kevättalvimyrskyssä tarpoiluksi!
Ajokeli ei loppujenlopuksi ollut painajaismainen, paikkapaikoin tuuli yritti hiukkasen heitellä autoa, mutta pahempia vaaranpaikkoja ei kohdattu.

Majoituimme Kuopion torin laidalla Scandic Atlaksessa ja yllärinä saimmekin huoneen jo heti puolilta päivin käyttöömme kun respasta kysyimme josko voisimme matkatavaroita säilytykseen jättää.Huoneemme oli tilava, meillä oli jopa oma parveke, mutta sitä ei kyllä paljon tuulessa ja tuiskussa päästy hyödyntämään, kesällä varmasti huippuihana lisä oleskeluun ja istuskeluun.
Kylppäristä löytyi huoneen paras juttu, eli  tassujalkainen kylpyamme,joka sai kasvoille leveääkin leveämmän hymyn. Siitä oli kulunut aivan liian pitkä aika kun viimeksi pääsin tällaiseen kellimään.

Koska olen luontojani niuho nipottaja, niin syynäsin huoneen varsin tarkkaan ja kyllähän sieltä kritisoitavaakin löytyi.
Siivouksesta löytyi huomautettavaa paljonkin:  sängyn ja kylpyammeen alla oli roskia, peileissä tahroja, juomalaseissa meikkivoidetahraa, parvekkeella tyhjä tölkki ja muutenkin lattialla roskia.
Onneksi nämä jutut eivät varsinaisen huomioimisen jälkeen enää päätä rasittaneet ja nautimme vierailusta täysillä.

Majoituttuamme suuntasimme ulos tuulisille kaduille kiertelemään kaupunkia, kävimme kauppahallin Trubessa välikahvilla ja sen jälkeen kävimme ostamassa sekä kylpyvaahtoa että kylpykuulan. T. löysi itselleen kaksi tuoksua, Armanin Coden ja Dolce&Gabbanan the Onen, minä en löytänyt yhtään itseäni innostavaa parfyymia, mutta harvassa paikassapa tuoksuja nykyään enää saattaa käyttääkään, joten murheeseen vajonnut ja säästyivät nekin rahat tulevaisuuteen johonkin muuhun kivaan.

Shoppailltuamme kylliksi palasimme huoneeseen arpomaan  kylpyvuorot ja minä voitin ensimmäinen Onnen hetken eli pääsin täyttämään ammetta kuumalla vedellä ja tuoksuvalla kuplavaahdolla!
Kylpyamme saa extrapojot koostaan, koska minäkin kaikkine sentteineni mahduin siihen kunnolla pitkälleni. Ja kyllä minä vaahtokylvyssä sitten urakalla lilluinkin, kuuntelin kirjaa ja rentouduin päästä varpaisiin.
Ammeen viimein vapauduttua pääsi Turjake kokeilemaan sihisevän-suhisevan kylpykuulan ja pitkään viihtyi hänkin vettenviettelöimänä.

Lauantai-iltana emme jaksaneet etsiytyä illalliselle sen kauemmaksi kuin hotellin alakerran Grillsson-ravintolaan ja eipä ollut huonot tarjoomukset siellä ollenkaan.
Alkudrinksuiksi tarjoilijan tuomat gini-passionhedelmä-tonic-sekoitukset pitää teettää jatkossa kotikaupungissakin, aivan tajuttoman makoisa on se!Olimme huoneessa jo etukäteen katsastaneet ruokalistan ja valinneet suosikkimme, mutta yllätys olikin suuri meidän saadessa eteemme aivan toiset listat! Huoneessa ollut ruokalista oli vanhentunut/väärä ja etukäteen himistellyt annokset jäivät siis saamatta, mutta uudeltakin listalta valitut ja  eteenkatetut annokset upposivat ilman naamanrutistelua ja vähän teki mieli jopa lautasta nuolaista, niin herkkua oli ribsien glaseerauskastike…

Sunnuntai vietettiin kiertämällä parit kirpparit, tutustumalla Rustaan ja tietenkin vietettiin useampi tunti Matkuksessa sekä Ikeassa. Ostettavaakin löytyi Sitikan peräosa pullolleen ja ihan kaikki oli tarpeeseen, ei mitään hömppää!
Usotko? Mikset uso?

Jalat hellinä palasimme hotellille ja pistimme taas veden valumaan ammeeseen, minä nautiskelin vuorostani kylpykuulasta, joka soi veteen ruusunlehtiä, tuoksun ja pinkin värin ja T. testasi vuorostaan vaahtokylvyn perusteellisesti.
Hyväntuoksuisina ja rentoutuneita tepsuttelimme hotellin lähellä sijaitsevaan Intialaista ruokaa tarjoavaan Sanskriti-ravintolaan. Ravintola ei ole kaikista hurmaavin miljööltään, mutta voi että sitä ruokaa! Aivan mielettömän hyvää!

Olimme ajatelleen mennä leffaan, mutta viihdyimme Sanskritissä niin pitkään, ettemme ehtineet haluamaamme pätkää katsomaan, joten lopulta pienen kävelyn jälkeen kävimme vain mäkkäriltä jätskit iltaherkuksi ja lueskelimme kirjaa hotellihuoneen sängyllä kellien. Uni maistui molemmille jo heti kymmenen jälkeen!
Mitäs me vanhukset, hahahhahaha.

Maanantaina hyvän aamiaisen jälkeen kiersimme vielä pari kirpparia ennenkuin suuntasimme auton nokan kohti Joensuuta. Tuuli ja tuisku yltyivät kotimatkaakin siivittämään ihan kiitettävästi, mutta onneksi meillä ei ollut hoppu mihinkään ja ilman pöpelikkövisiittejä selvittiin kotipihaan.

Viikonloppu teki tehtävänsä enkä muistanut tahi murehtinut yhtään mistään tai kenestäkään. Nautin vain.

Puheenaiheet Oma elämä Parisuhde Matkat

Hengähdystauko

Äidin diagnoosista on reilu kaksi viikkoa ja nämä kaksi viikkoa ovat olleet diagnoosin saannin tuoman ensihelpotuksen jälkeen rankkoja, rasittavia, suruntäyteisiä ja kaoottisiakin.
Varsinainen Alzheimerlääke on suonut sivuvaikutuksiaan eikä koskaan ole tiennyt onko edessä hyvä vai helvetillinen päivä äidin ja meidän muidenkin elämässä. Ei ole paljon lohduttanut, että kaikki tämä kuulema ”kuuluu” lääkitystaipaleen alkuun ja lääkityksen ensi viikkojen aikana tilanne voi jopa pahentua ennen kuin (toivottavasti) se paranee.
Lääkelistasta on jäänyt puuttumaan oleellisia apuja, lääkkeet ovat menneet sekaisin, niitä on ollut/otettu liian vähän tai liikaa…

Tunneskaalalla itkua, kiukkua, toivottomuutta ja sitten taas toivonkipinää, parempi päivä, rakkautta ja hymyjä ja seuraavan nurkan takana taas itkua, kiukkua…pyörä pyörii uudestaan ja uudestaan.

Yritän lohduttaa itkevää äitiä, että kyllä tämä helpottaa edes hetkeksi kun saadaan asiat kuntoon ja äiti katsoo minua pelko ja kauhu silmissään ja sanoo en minä tule enää ikinä kuntoon.

Yritän lohduttaa isää, joka sulkeutuu omaan huoneeseensa taas yhden äidin raivopuuskan aikana:  ei tämä ole sinun vikasi!

Yritän lohduttaa tytärtä ja poikaa, jotka ovat käyneet moikkaamassa isovanhempia ja järkyttyneet sydänjuuriaan myöten kun vastassa on ollut kuolemaansa toivova ja epätoivonen mimmu. He kysyvät kuinka suhtautua, kuinka auttaa, mitä tehdä, miten tehdä! Enkä minä osaa auttaa, heitäkään.

Istun veljen luona useamman tunnin ja puhumme, puhumme ja puhumme.
Yritämme miettiä keinoja kuinka jakaisimme asioita ja vastuita niin ettei kumpikaan palaisi loppuun. Välillä itkettää, mutta välillä naurattaakin. Yhtä vuoristorataa on olla vanhempiemme lapsia nyt, onneksi meitä on kaksi ja tuemme toisiamme.
Vanhempia pitää ”kouluttaa” ottamaan yhteyttä ongelmatilanteissa myös veljeeni, heille minä olen se ensisijainen kohde tuli sitten eteen mitä hyvänsä ja tätä vastuuta on pakko saada jaettua tasaisemmin. Se tuntuu vain olevan joku ihmeellinen automaatioasennus heidän mielissään, että minä  tyttärenä olen se luottohenkilö ja veljestä puhuttaessa todetaan että
”eihän sitä nyt voi vaivata, kun sillä on töitä ja keikat ja…”.
Tähän on nyt taisteltava muutos, muuten sanoo minun pääni poks.

Pallopään paineita vähentämään on ensiapuna edessä pitkä viikonloppu ihan toisessa läänissä kaksin Turjakkeen kanssa ja viikonlopun aikana en vastaa edes puheluihin kotikotinumeroista niiden tullessa.
Isoveli hoitaa!

Kertokaas mulle Kuopion parhaat kirpparit!

 

 

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Matkat