Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä

Viisikko-lukupiirimme maaliskuun kirjaksi valikoitui runoteos, Anja Erämajan Olen nyt täällä metsässä.
Yritin kuunnella runoja BookBeatistä, mutta vaikka lukijana oli kirjailija itse ja näin ollen voisi olettaa niiden tulkinnan olevan juuri sellainen kuin niiden kirjoittaja on halunnut, painoin stoppia jo 10 minuutin jälkeen. Ei ollut minun juttuni.
Onneksi Vaarakirjastot palvelee ja painettu kirja oli käsissäni pari päivää tilaamisesta.

Luen paljon runoja ja runojen suhteen olen tarkoituksella hidas lukija – haluan makustella sanoja, ilmaisuja ja ajatuksia omassa tahdissa, palata kenties pari riviä tai jopa sivua taaksepäin, pysähtyä tuijottamaan yhtä ajatusta tai hypätä joidenkin runojen yli heti ensimmäisen sanan jälkeen.
Minulle runot ovat niin henkilökohtainen kokemus, etten halua toisen ihmisen, oli hän miten taitava hyvänsä, niitä tulkitsevan.

Vaikka nimi Olen nyt täällä metsässä ainakin itselleni henkii rauhaa ja hiljaisuutta, ovat kirjan runot minusta välillä suorastaan hengästyttävässä vauhdissa, suvantopaikkoihin on mukava pysähtyä ja sitten taas mennään!

Ihastelin suuresti runoissa pulpahtelevaa intertekstuaalisuutta,  osansa saivat mm.  Cheek (timantit on ikuisia, mutta mustikat voi syödä), Pepe Willberg (ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat vastaan ilman ajanvarausta..) ja raamatun Korinttilaiskirje (ja jos minä kultaa huhtoisin, kultaisen kimpaleen vaskooliin saisin, mutta en vakkaani mustikkaa…).

Runot veivät minut metsään, mutta pistivät miettimään paljon muutakin, vaikkapa sitä että kun pelkää niin mitä sitä oikein pelkääkään?
”Voi olla muurahaispesä tai kuivunut kataja, virhearviointi. Miten moni käärmeistä köydenpätkiä, karhuista männyn pystyyn noussut juurakko”
Aina ei tarvitse olla edes metsässä nähdäkseen käärmeitä ja karhuja.

En minä tätä teosta osaa oikeasti analysoida, mutta ilokseni poimin ajatuksen sieltä, toisen täältä, kolmannen tähän alle teidänkin iloksenne:

”Muista madonlakit, pussiahman maito, kiinalaiset hamsterit,
että toivoa on,
muista lääkkeen ja myrkyn ero, se on annostus,
muista jokainen kenkä on terveyskenkä,
jokainen seutu rajaseutu, haravointi kuuluu sille, jonka pihalle
lehdet lentävät,
muista että ennemmin tai myöhemmin tapahtuu kaikki.”

3,5/5
**********

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä
2021
WSOY

***********
Muiden Viisikkolaisten ajatuksia maaliskuun kirjasta:
Tuulenhavinaa
Kotona kirjassa

Kulttuuri Kirjat Runot, novellit ja kirjoittaminen Suosittelen

Wasgij-palapeli

Jouluna uudelleen akuutiksi noussut palapelivimma nousi aivan uusiin sfääreihin, kun silmiini sattui uutta aivojumppaa etsiessä Prisman palapelihyllyssä iloisen värisiä, piirrettyjä palapelejä, joissa mainittiin niiden olevan Wasgij-palapelejä.
Mikä sitten on Wasgij- palapeli?

Alankomaalainen firma Jumbo on valmistanut näitä mielikuvituksellisia, riemukkaita ja aivoja rutistelevia kiusaihanuuksia jo vuodesta 1997.

Yksinkertaistettuna homman idea on se, että koottava palapeli ei ole palapelilaatikon kansikuvan mukainen!

WHOO!

Wasgij-puzzleja on kolmella teemalla:
Original, missä palapelin kuva on jonkun kansikuvassa näkyvän henkilön näkymä.
Destiny, missä kansikuvassa näkyvä kuva pitää kuvitella tähän päivään
ja
Mystery, missä pitää muodostaa kuva siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi kansikuvan tilanteessa.

Meidän matkaamme lähti tämä tuhannen palan aivojumppa, Originapuzzle ”Late Booking”

Koottava palapeli on ohjeen mukaisesti näkymä, minkä matkaopas näkee, joten eikun palapussi auki ja kokoamaan.

Aloitan palapelin aina reunoista ja se olikin sitten tämän projektin ainoa helppo homma. Piirrettyjen kuvapalojen hahmottaminen on yllättävän paljon hankalampaa kuin valokuvapalojen käsittely. Värit ja rajapinnat ovat vaikeampia hahmottaa, mutta eipähän kuulkaas ollut yhtään tylsää sinitaivasta tai järveä/merta/lampea, missä loppujen lopuksi palat tahkoaa paikoilleen sitkeydellä sovittamalla jokaiseen koloon vuorollaan.

Tämän ihanuuden kanssa sai tehdä töitä kunnolla ja säätää valaistusta juuri oikeaan kulmaan ja miettiä jokaikisen palan sijoitusta tai mitä se ylensäkään edes esittää.
Lopullisessa kuvassa tapahtuu miljoona asiaa eikä yhtäkään niistä voinut automaattisesti päätellä yhtään mistään, piti vain miettiä ja pusertaa aivoistaan ja silmistään aina vielä vähän enemmän …voisiko tämä olla se tai tuo?
Mahtavaa hommaa siis!

Useampi päivä meni kuvan valmiiksi saamiseen ja Turjakekin innostui asiasta niin, että viikonloppuna kilpaa etsimme oikeita paloja tyhjiin koloihin. Oikein rattoisaa parisuhdeaikaa, suorastaan romanttista, sanoisinpa.

Ja kuinkas sitten kävikään?
VIIMEINEN PALA OLI KADONNUT!
Tyhjensimme Romppasen (roboimuri), nostelimme matot, kurkimme huonekalujen aluset, viskoimme sohvatyynyt lattialle ja tutkimme jokaisen kolon ja raon ja kaapinalusen.
Mutta ei.
Palaa ei löytynyt.
Loppuhuipennus jäi saavuttamatta.
Perkele.

Lopullisesta näkymästä en laita tänne kuvaa, koska näiden idea on juuri tuo oman mielikuvituksen ja järkeilyn käyttö, eli ratkaisun ilo tulisi jättää jokaiselle kokoajalle itselleen.

Puheenaiheet Oma elämä Parisuhde Ostokset