Päivä elokuva-avustajana, osa I
Nyt on sitten kokeiltu elokuva-avustajankin hommaa.
Operaatio alkoi puvustuksella kuvausta edeltävänä iltana. Avustajia oli pyydetty saapumaan tietyllä aikavälillä puvustamolle ja minä tietysti (kuten aina ja jokapaikassa…) olin paikalla vähän etuajassa. -Bad choice!
Porukkaa istui, seisoi ja maleksi ympäriinsä, aikataulu oli oman saapumiseni aikaan reilun tunnin myöhässä, joten edessä oli lisää istuskelua, seisoskelua ja maleksintaa.
Meistä oli koekuvauksissa otettu mitat, mutta jostain syystä niitä mittoja ei sitten oltu hyödynnetty etukäteen milläänlailla. Kun vuorollani pääsin työn alle, katseli puvustaja hetken päästä varpaisiin, mittasi vyötärönympäryksen ja sukelsi rekkien keskelle. Puvustamo oli täynnä rekkejä, missä roikkui vaatekappaleita, pussukoita, nyssyköitä ja laatikoita täynnä sukkia, kenkiä, laukkuja ja kaikkea mahdollista asustetta mitä vain voi keksiä.
Puvustaja oli tosi ammattitaitoinen – hetken tuijottelun ja yhden mittauksen pohjalta sain sovitettavaksi varsin tyylikkään, mutta epämääräisen värisen, puolihihaisen mekon, joka istui ok.
Meitä seisoi puvustettavana kuutisen henkilö samaan aikaan ja huiske oli aikamoista, avustajat etsivät meille sukkia ja kenkiä saimme itse penkoa takapihalla olevista laatikoista…kengät eivät tietenkään olleet edes koottain laatikoissa, joten sielläpä pyllötimme peput pystyssä ja yritimme löytää omaan jalkaan ja puvustajan silmään sopivia popoja. Itse olin innoissani, kun löysin hienot, kaksiväriset avokkaat, mutta vilkaisu vain ja jouduin palaamaan takaisin kenkälaatikoiden sekaan…
Sain ylleni vielä vaaleanharmaan villatakin ja ehdin mielessäni kauhistella seuraavaksi päiväksi luvattua parinkymmenen asteen lämpötilaa ja jumalatonta hikoilua, mutta loppujenlopuksi sitä ei tarvinnut pukea päälle, kunhan kuljettaisin villatakkia mukanani käsivarrella.
Hiukseni, jotka ovat täysin samanväriset kuin mitä ne olivat koekuvauksessa herättivät puvustajassa suurta inhoa, olin hakemuksessani kyllä kertonut, että olen valmis värjäämään kuontaloni tarpeen vaatiessa ihan minkä väriseksi vain, mutta se ei kuulema ollut tarpeen. Kunnes sitten olisikin ollut.
Iloni istuvasta mekosta ja asiallisista kengistä hyytyi siihen, kun puvustaja kaivoi jostain pussukasta mustan baskerin, jonka hän sitten asetteli päähäni niin, ettei yksikään hiuskarva sieltä pilkottanut esillä.
Voitte kuvitella miltä näytin :D
Mutta meidän olikin tarkoitus esittää maanviljelijänaisia, eikä mitään missikandidaatteja.
Kun puvustaja oli hyväksynyt kokoonpanon, otettiin vielä potretti täydessä tällingissä, sen jälkeen riisuimme roolivaatteet ja ripustimme ne nimilapulla varustettuina niille varattuihin rekkeihin, kengät nimikoimme maalarinteipillä ja jemmasimme vaaterekin alle.
Ennen poislähtöä maskeeraaja/kampaaja ohjeisti laittamaan aamulla rullat päähän ennen puvustukseen tuloa ja mahdollisesti levittämään meikkivoiteen kasvoille (mitään muuta meikkiä ei saanut laittaa). Maanviljelilöille nyt ei mitään isoa maskia ollut luvassakaan, mutta oman ripsarin sai ottaa mukaan ja tilanteen mukaan sitä sutia aamulla.
Ei ollut mikään läpihuutojuttu tämä valmistautuminen – Olin saapunut puvustamolle puoli seiskan maissa ja kotiin pääsin lähtemään yhdentoista jälkeen – odotteluahan meille luvattiinkin, joten eipä siinä mitään, hyvä kun lupaukset pidetään :)
Kotona keitin iltateen ja kömmin nukkumaan, aamulla olisi aikainen herätys, että ehtisin käydä suihkussa, kuivata ja rullata hiukset ennen siirtymistä takaisin puvustamolle…