Pieni tyttö laatikossa

Minä suoritan nyt elämääni. Suljen päässäni itkevän pikkutytön laatikkoon ja istun laatikon päälle.
Alan hoitamaan asioita ja tuen lähelläni olevien jaksamista pitämällä yllä positiivista mieltä ja vakuuttelemalla kaikille, että kyllä tästä selvitään.
Taas yksi päivä kulunut ja Isän tila ei ole ainakaan pahentunut. Miksi siis minulla on niin paha ja pelokas olla.

Äsähdän laatikossa istuvaa pikku tyttöä pitämään pienempää ääntä ja lopettamaan itkemisen.
Kiellän laatikossa istuvaa pikku tyttöä esittämästä vaikeita kysymyksiä.
Käsken laatikossa olevaa pikku tyttöä olemaan hiljaa.

En halua kuulla.
En halua ajatella.
En halua tuntea.
En halua.

Äiti minä olen tässä ja kaikki on hyvin, minä hoidan tämän ja tuon ja tuon ja kyllä asiat järjestyvät.
Isä, minä jaksan kyllä uskoa luottaa tukea, minä olen tässä, läsnä ja paikalla.
Lapset, ei mitään hätää, ukki on kovakuntoinen jäärä.
Rakas, ei hätää, kyllä minä jaksan hoitaa kaiken.

Minä olen aikuinen, itsenäinen nainen.
Minä pystyn. Minä jaksan. Minä kestän.

Pieni itkevä tyttö pysyköön laatikossaan, piilossa. Nyt ei ole hänen aikansa.