Pitääkö käyttää vilkkua jos risteys on tyhjä (autoilijan moraalista)

Oltiin joku aika sitten autolla liikenteessä sen verran myöhäiseen (tai aikaiseen, miten sen nyt kukin näkee) kellonaikaan, ettei muuta liikennettä ollut. Olin kääntymässä vasemmalle, napsautin vilkun päälle ja Turjake totesi, että miksi ihmeessä, eihän täällä ketään muita ole liikenteessä. Minusta  kysymys oli omituinen. Pitäisikö sääntöjä noudattaa vain jos joku katsoo tai näkee? Itse taidan olla niin aivopesty, että jos joku sääntö/laki on voimassa, niin vaikka olisin ainoa kulkija koko kylässä, menisin niiden mukaisesti.

Käytän aina vilkkua.
Käytän aina turvavyötä ja vaadin sitä myös muilta kyydissäni olevilta.
Noudatan nopeusrajoituksia korpitaipaleillakin ja  hidastan hirvivaarojen kohdalla.
En  aja vastakkaisella kaistalla tai keskellä tietä vaikka muita autoja ei olisi maillahalmeilla vaan pysyn kiltisti siellä oikeassa reunassa.

Siinäpä muutama esimerkki autonratissa näkymätöntäkin auktoriteettia kumartavasta minusta.

Itsehän olen aivan ultimaattisen loistava kuski, enkä tee koskaan virheitä tai käyttäydy huonosti liikenteessä.
Tästä syystä, sekä orjallisesta sääntöjen noudattamisesta johtuen saankin sitten tasaisin välein silmittömiä kiukkupuuskia ja kiroilen naama norsun v**ulla erinäisiä liikenteessä kohtaamiani kuskeja alimpaan helvettiin…

Rattiraivoani nostattavat lahjakkaasti  seuraavat tyypit ja tilanteet, TOP 4:
– koulualueella olevan 40km/h rajoituksen alueella OHITTAVAT kusipää-ääliöt (valitettavan usein ajavat BMW:llä tai Audilla).
– aivokääpiöt, jotka ohittavat viereiseltä kaistalta , kun olen pysähtynyt suojatien eteen laskemaan ihmisiä tien yli.
– Invapaikalle pysäköivät lippispäiset notkeat Jonnet, jotka käyvät  ”pikaisesti”kaupasta kassillisen ohrapirtelöitä ja usein vielä jättävät kulkimensa käyntiin kauppavisiitin ajaksi (tekisi mieli ottaa ja anastaa opetukseksi mokomat kotterot, mutta minähän siis olin se suoraselkäinen sääntö-Santra).
– juhannus-joulu-mikätahansa juhlapyhäruuhkassa, kun kaikki kaistat ovat tuppitäynnä, ohittelevat järjenjättiläiset, jotka kuvittelevat matkansa joutuvan huomattavasti nopeammin leikkimällä Kamikazekuskia.

Erityismaininnan annan sille aikoinaan kohtaamalleni herrasmiehelle joka jaksoi rannettaan uhkaavan rasitusvamman uhkasta huolimatta töötätä minulle ja risteykseen hyytyneeselle autolleni liikennevaloissa tauotta. Tässä tilanteessa pääsin tosin purkamaan rattiraivoani suoraan sen kohteelle, kun hyppäsin autosta ulos ja marssin tyypin auton luo ja totesin (taisin ehkä huutaa…) että
”ei se s**tana nyt käynnisty tuo auto vaikka miten tööttäisit, paremmin olisit avuksi kun tulisit työntämään sitä v**tuun tästä tukkona olemasta”
Setä nousi kiltisi työntämään. Kiitos siitä.