Poliisit pihassa

Havahdun omituiseen ääneen takapihalla, vilkaisen ikkunaan ja näen superkirkkaan valokiilan valaisevan toimistorakennuksen seinää, hetken päästä poika tulee ulkoa sisään ja kertoo pihassa olleen poliisin.

Poliisin?

Takakuistilta katselimme sitten kun lenkkipolulle pysäköidystä Poliisiautosta ulkoistuu useampikin konstaapeli ja levittäytyy metsään. Kuuluu huutoja ja pian autosta otetaan ulos myös koira. Poliisit haravoivat metsää mutta etsittäviä ei näy. 
Siirrymme sutjakkaasti sisätiloihin poliisien yht´äkkiä palatessa taas meidän pihaamme. He kiertävät aidan vierukset, pihamökin, varaston, toimistorakennusta useampaan kertaan ja koirakin pyörii mukana hökeltäen ympäriinsä. Ketään ei kuitenkaan löydy.

Pimeässä olohuoneessa sohvalla nököttäessämme seuraamme pihan ja metsän tapahtumia uteiliaina kuin pahimmat naapurivahdit tai kerrostalokyttääjät. Jännittävää! Parempaa kuin telkkari!

Kunnes takaraivoon kolahtaa ajatus, että maailmassa on monenmonta maata missä ei voisi kuvitellakaan katselevansa poliisien pyörimistä kotipihassaan kuin näytelmää. Maita missä pitää pelätä tuollaisessa tilantenteessa että joko poliisi tai takaa-ajettu ryntää sisälle omaan kotiin tai että pihalla alkaa ammuskelu tai että ammuskelu kohdistuu sinuun.

Vähänkö koen itseni haaskalinnuksi.

Suljen sälekaihtimet ja poistun ikkunasta.