Puoli vuotta kuuskymppisenä
Puolisen vuotta olen nyt elellyt tätä alkanutta uutta henkilökohtaista vuosikymmentäni – seitsemäskymmenes sellainen menossa siis.
Alan ymmärtää äitiäni, kenen on ollut tosi vaikea tajuta omaa ikäänsä aina. Olen naureskellut jo iäisyyden hänen kommenttejaan siitä miten
peiliin katsoessa yllättyy kuinka sieltä katsoo ihan eri ihminen mitä itse kuvittelee, mutta joskus sama ajatus vilahtaa todella omassakin päässä!
Juurikasvu on ihan harmaata, mutta sehän toki mätsää nykyiseen violettiin oivallisesti 🙂
Äidin Altz-diagnoosin kautta on tullut tutuksi termi sairaudentunnottomuus, mutta omalla kohdalla kyseessä taitaa olla kyllä puhdas ikääntymisentunnottomuus.
En ole ikinä osannut käyttäytyä eri tavalla eri ikäisten ihmisten kanssa, poislukien oikeasti vanhat ihmiset, joita kyllä olen kohteliaasti teititellyt jopa pahinpien
teinianarkistivuosieni aikana. Niinpä nykyäänkin alan jutustella ja heittää herjaa esimerkiksi opistoa aloittavien nuorten kanssa (15-16vee) ja ihmettelen sitten
miksi heidän reaktionsa ja ilmeensä ovat, no sanotaanko nätisti, mielenkiintoisia…
Lehdistä ja somessa saa lukea + viiskymppisten ajatuksia siitä, kuinka he sanovat muuttuneensa naisina ”näkymättömiksi” kun ikää on tullut lisää. Mitä se tarkoittaa?
Sitäkö että kukaan ei enää flirttaile, huomioi tai jaa kohtelaisuuksia? Häh? Ikääntyminen ei itselläni ole aiheuttanut mitään silmiinpistävää eroa kanssakulkijoiden
suhtautumisessa, minut huomioidaan kyllä ihmisenä aivan samoin kuin on aina huomioitu.
”Vähän outo, äänekäs ja värikäs” ovat olleet adjektiivit, joita olen saanut kuulla läpi elämän.
Ehkä ikääntyminen on ihmiselle helpompaa, kun/jos persoona ei ole koskaan rakentunut sille että on normien mukaisesti kaunis, nuori ja viehättävä?
Viehättävyydestä tulee mieleen, että osaanhan minäkin pinnallinen olla! Viisikymmentä täytettyäni olen huolestuneena tarkkailut ikäisiäni miehiä ja onnitellut itseäni
parisuhteessa elämisestä. Kyllä olisi valikoima olematon jos viisi-kuusikymppisenä pitäisi miesseuraa itselleen etsimän. Miksi ei koskaan puhuta ikääntyvien miesten
rupsahtamisesta vaan joka paikassa neuvotaan ja kailotetaan NAISILLE, miten itsensä pitää silmää viehättävänä?
Olen parina viime vuotena tavannut kesäfestareilla entisiä flammojani, jotka ovat yrityksen vapareilla tulleet nuoruutta muistelemaan ja pakko on näin Pinnallisena Paskana
todeta että voi jeskamandeera näitä papparaisia…muutamaa en olisi ilman esittelyä tuntenut ja esittelynkin kanssa piti oikein silmiä siristää, että sen muinaisen yksilön
sieltä jostain sisältä olisi aavistanut.
Jos joskus minusta vielä ”sinkku” tulee, niin se on pakko läheisyydenkaipuun iskiessä ottaa joku Toyboy, koska ei ei, enhän minä pysty pappojen kanssa lakanoita pelmuttamaan!
Että ei ole ikä tuonut ämpäritolkulla viisautta ja sielunrauhaa ei.
Mutta isomman vaihteen olen nyt kuuskymppisenä pistänyt siinä mielessä päälle, että vaikka aina olen mieluumin katunut tehtyjä kuin tekemättä jääneitä asioita, niin nyt teen
kaiken haluamani TÄNÄÄN, enkä sitten joskus eläkkeellä.
There´s no day like today. Ja kuvat tyystin ilman filttereitä, hahahahhahahahah.
