Puutarhaunelmia

Vaikka pihalla on edelleen puoli metriä lunta ja vapuksi on luvattu vielä lisääkin niin ei auta –  ajatukset pyörivät väkisinkin siemenissä, taimissa, lannotteissa ja mullassa mylttäämisessä.
Miksipä kiusaisin itseäni ja yrittäisin kääntää ajatusten suuntaa toisaalle?  Laukatkoot ajatukset vapaasti kohti tulevan kesän pihamaisemaa!

Ensi kesä on pyhitetty silmänilolle ja mielen lepäämiselle, joten pihassa ei tule kasvamaan porkkanoita, perunoita, sipuleita tai mitään muutakaan vakavasti otettavampaa syötävää, joka vaatisi huolellista huolenpitoa. Mahtikurpitsajahtini jatkuu kuitenkin tontin yhdellä kulmalla, missä viime vuoden kompostin loppukypsyntä saa antaa voimaa kurpan kasvantaan.

Pihan perillä olevan kohopenkin olen päättänyt pyhittää auringonkukille ja kehäkukille. Haluan pihalle katseenvangitsijaksi kelta-oranssin kukkameren, josta on iloa tulevan talven (eletään kesä ensin, mutta tulee se uusi talvi kuitenkin!) pikkulinnuillekin talventörröttäjä auringonkukkien muodossa.

 

Ruusupapuja laitan kasvamaan perennapenkkeihin ja vedän narut räystäänreunaan.

Kelloköynnöstä haluan kiipeilemään useampaankin paikkaan, tosin ainoastaan yksi istuttamistani siemenistä on itänyt…

Mutta ehkä ostan sitten vaikka valmiin taimen puutarhalta, että saisin taas mummokiikun vihreäksi, niinkuin viime vuonna!

 

Tasaiseen tahtiin taivaalta pölähtelevät lumikuurot pitävät onneksi huolen siitä, että uskallan kaupassa käydessäni kulkea puutarhaosastojen läpi ilman totaalista sekoamista.
Ylpeänä itsestäni silmäilen ja sormeilen tarjontaa ja ehkä jo ensi viikolla ostan kotiin ensimmäiset orvokit – vaikka portinpielen ruukkuihin, taivaansinisinä ja auringonkeltaisina.

” Roses are red,
Violets are blue,
the shorter the dress is,
the better the view”