Rankka vuosi takana

Sitä kuvittelee aina, että uusi vuosi on parempi kuin edellinen ja askeltaa pelotta kohti kokemattomia päiviä.
Ja sitten tulee sellainen vuosi kuin 2022.

Joku voisi sanoa (ja on sanonutkin), että helpollahan minä olen elämässäni päässyt ja että  on  jopa oikeudenmukaista, että minunkin osalleni alkaa rankkoja aikoja tipahdella, mutta lieköhän olisi murhelihakset vahvemmat, jos murheita läpi koko elämänsä olisi kantanut?
Jokainen uusi suru, murhe ja mielipaha tuntuu pistävän uuden hermon  ja lihaksen maitohapoille mutta isompaa voimistumista tahi  henkistä kehitystä ei näy horisontissakaan!

Miettiessäni viime vuotta jostain järjettömästä syystä mieleen nousee enimmäkseen raskaita ja ahdistavia mietteitä ja löydän itseni ihmettelemästä miksi mieli ei nosta esille kaikkia niitä hetkiä kun sydän oli onnea, iloa ja naurua tulvillaan? Koska kyllähän vuosi 2022 oli niitäkin pullollaan. Rakkaita ystäviä, perheen kanssa vietettyjä hetkiä,  kauniita päiviä, iltoja ja ihania öitä kuukaudet tulvillaan!

Kaikkien kauniiden, ihanien ja naurunpurskahduksia täynnä  olevien hetkien yllä velloi kuitenkin maaliskuussa taivaalle jämähtänyt harmaa pilvi, äidin Altzheimer diagnoosi.
Se, että olen aina ollut äärettömän läheinen äitini kanssa on tehnyt asiasta vielä vaikeamman. Rakastan vanhempiani paljon ja olemme aina olleet läheisiä, mutta oma jaksaminen on kuitenkin joutunut koville, kun minusta on tullut _se henkilö_ , kenelle soitetaan kun tulee ongelmia tai paha mieli tai kiukku tai mitä hyvänsä. Veljeni haluaisi auttaa myös, mutta vanhempieni mielestä, häntä ei voi vaivata…

No, koska julma totuus on se, ettei tilanne heidän osaltaan tule paremmaksi muuttumaan enää koskaan, on minun vain keksittävä keino lokeroida tämä puoli elämästä muurien sisään ja opeteltava elämään omaa elämääni kun heidän puolellaan lokeroa en ole. Mission impossible?
Tuntuu julmalle katsoa voimattomana, kun koko aikaisemman elämän vahvoina ja lähes kaikkivoipina koetut rakkaat kadottavat vähän kerrallaan otteen tästä päivästä, ajasta ja ihmisistä.

Uudeksi vuodeksi tein itselleni lupauksen yrittää kaikesta huolimatta nauttia satasella niistä hyvistä hetkistä, mitä vuosi eteen tuo. Toivon mukaan niitä tulee niin paljon, että kantavat yli hankaluuksien ja miksi ei tulisi?

Täytän tänä vuonna KUUSIKYMMENTÄ, JIIIHAA!
Suunnitelmissa parikin matkaa juhlistamaan asiaa, kuumailmapallolento ja uusi hieno tatuointikin on jo piirustuspöydällä.