Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan
ja PAH sanon minä!
Minä kyllä tiedän että yksityisautoilua pitää vähentää ja julkisen liikenteen käyttöä lisätä. Mutta jos asut vähän syrjemmällä tai työskentelet omituisiin aikoihin, niin jopa alle 10 km keskustasta on hiukkasen hankala julkisilla toimia niin ettei päivät veny järjettömiksi.
Joten Vonkiksella on peräti 2 autoa, joista toista ei kyllä käytetä paljon muuhun kuin pisempiin reissuihin ja kolmas ”perheen auto” on jälkikasvulla. Luulisi että kulkimia piisaa tuli eteen mitä hyvänsä.
Luulo ei ole tiedon väärti.
Martta oli pajalla omituisen vonkumisen takia ja siitä vaihdettiin ohjaustehostimen pumppu. Samalla purkaamisella huomattiin, että ilmastoinnin kompura on about tohjona ja pitäisi vaihtaa. Budjetti ei sitä heti sallinut, joten sovittiin, että katsotaan asiaa vähän myöhemmin, perheessä kun oli toinen auto (Dali), jota voisin käyttää. Martta ohjeistettiin jättämään pihaan seisomaan ettei mitään isompaa siitä kilikalihajoaisi. STRIKE ONE.
Viime viikolla läksin hakemaan tytärtä Vonkikselle ja ensimmäisistä liikennevaloista ei auto liikkunutkaan enää mihinkään. Kytkin oli totaalisen kuollut. STRIKE TWO.
No, eikun hinausfirmaan soittamaan ja auto pajalle. Sovittiin jälkikasvun kanssa, että saan heidän autonsa lainaan kun tällä viikolla pitää kampukselle ajella ke ja to.
Martan varaosa tuli tänään ja sovin pojan kanssa, että varovasti köröttelen auton korjaamolle ja hän minut hakee sieltä ja otan sitten Hanin käyttööni.
Korjaajan kanssa aikataulutimme, että vien auton viideksi hänelle ja poika lupasi tulla paikalle myös samoihin aikoihin minut hakemaan. Kurvatessani korjaamon pihaan soi puhelin ja poikahan se siellä soitteli, että eipä taida haku onnistua kun autossa ei ole jarruja ollenkaan. STRIKE THREE.
Soitin veljelleni ja houkuttelin häntä kyytimieheksi, mutta hän ei päässyt kesken nauhoitussession lähtemään. Lupasi kuitenkin autonsa minulle jos vain kävisin sen hänen luontaan hakemassa. Ajattelin ensin, että otan taksin, mutta sää oli varsin mukava, joten läksinkin kävelemään, matkaa ei olut kuin 4 kilometriä.
Enpä sitten ajatellut miten kivaa ja rentouttavaa on luistella jäisillä jalkakäytävillä virkistävässä tihkusateessa. Periaatteen naisena en tietenkään jättänyt matkaa kesken vaan itsekseni jurputtaen kävelin kuin kävelinkin hakemaan kulkimen alleni.
Että semmoinen viikon aloitus/päivä/fiilis.