Seitsemän päivän treffien jälkeen paluu arkeen

Kypros.
Aivan mahtava lomaviikko Turjakkeen kanssa.
Ihan kuin mukavat treffit olisivat vain jatkuneet ja jatkuneet ja jatkuneet!
Molemmat kuljettiin nätisti (JA KEVYESTI) pukeutuneina, tehtiin aamupalaa kylkikyljessä kun oltiin ensin kävelty käsikädessä hakemaan tuoreet sämpylät naapurikadun marketista, juteltiin, naurettiin, halailtiin ja suukoteltiin.
Kierrettiin uusia paikkoja ja tutkailtiin paikkoja innostuneina, vertailtiin mielipiteitä.
Syötiin älyttömän hyvää ruokaa joka ilta ja se tarjoiltiin valmiina eteen.

Unelmaviikko.
Katselin useasti miestä pää kallellaan ja mietin että on se kyllä aika ihana vielä näin 25 vuodenkin jälkeen, työnsin kädet sen pian hartioille asti yltäviin paksuihin hiuksiin ja annoin suukon suupieleen, otin kädestä kiinni ja kiehnäsin lähelle.
Rakkautta, rakkautta hyvinkin.

Susiraja.
Tunnin sisällä siitä kun astutaan kotiovesta mies istuu sohvankulmassa vastamelukuulokkeet korvissaan ja selaa esiin viikon aikana purkitettuja jalkapallo-otteluja, tikkakisoja ja liudan itselleni tuntemattomia puhuvia päitä selittämässä viisaita asioita.
Yhdet villasukat olohuoneen pöydällä, jaloissa oleviin villasukkiin on survottu rokahtaneiden flanellipyjamanhousujen lahkeet ja virttynyt kylpytakki on solmittu vatsanpäälle ”somalle” rusetille.

Se ei kuule mitään mitä sille yritän puhua ja katse pysyy tiukasti telkkarissa.

Seuraavana päivänä tulen töistä ja keittiönpöydällä nekottavat kaikki Turjakkeen päivän aikana käyttämät astiat (paitsi ne, mitkä ovat olkkarin pöydällä villasukkien seurassa). Muruja, tyhjiä pusseja ja rasioita.
Mies ne (vihaamani) vastamelukuulokehirviöt korvillaan sohvannurkassa yllään samat villasukat, flanellipöksyt ja virttynyt kylpytakki.

Kuka on tämä vaihdokas sohvannurkassa?

Mihin katosi se hurmaava mies, kenen kanssa vietin ihanan viikon Kyproksella?

TULE TAKAISIN!

 

(…Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii…)