Sleepless in Joensuu.

Touhukkaan päivän jälkeen istahdan sohvannurkkaan ja jatkan kesken olevaa kirjaa, sohvapöydällä kuppi teetä – voisiko ihanammin sunnuntain päättää?

Jossain vaiheessa huomaan silmäluomien ylhäällä pitämisen vaativat erityistä huomiota, joten suljen kirjan, hoidan iltatoimet ja kömmin sänkyyn Turjakkeen jäädessä katsomaan jotain
futismatsia.

Nattinatt.

Kiitos loistavien nukahtamislahjojeni, sammun kuin saunalyhty syysmyrkyssä ja uni vie mennessään.

Herään helvetilliseen korinaan ja kurnutukseen, raotan toista silmää ja kurkkaan ranteesta paljonko kello on: 00:25.

Tarkistan ovatko korvatulppani mahdollisesti pudonneet, koska meteli kuulostaa niin kovalle, mutta molemmat Flaren Sleeepit ovat tiukasti omissa korvakäytävissään.
Survon niitä kuitenkin vielä syvemmälle.
Makaan hetken selälläni ja kuuntelen yhä infernaalisempiin volyymeihin ja skaaloihin yltyvää konserttia vieressäni, huoaten kerään peittoni & tyynyn kainalooni ja siirryn takkahuoneen sohvalle.

Teen hengitysharjoituksia ja rentoutan kehoani lihas lihakselta, ärtymys kesken unia heräämisestä ei tunnu haihtuvan kovin helposti, joten selaan BookBeatista kevyttä yläpilveä korvanappeihin uniajastuksella 20 min.

Avaan silmäni ja ranteesta verkkokalvoilleni piirtyvät numerot 02:12

Lisää hengitysharjoituksia ja kehon rentoutusta, ärsyynnyn ilmalämpöpumpun ulkoyksikön resonoinnista seinään ja vahvalla kantapääastunnalla (onneksi ei asuta kerrostalossa) marssin sammuttamaan sen.

Ajatusten oravanpyörä alkaa lisätä kierroksia ja ikäviä asioita tuntuu elämä olevan pullollaan. Käynnistän äänikirjan uudestaan harhauttamaan tummat ajatukset takavasemmalle.

Herään kello 03:55.

Perkele.

Käyn juomassa lasillisen vettä, istun ja tuijotan pimeälle takapihalle, teen pari venytystä joogaataijotainsinnepäin ja pöyhin tyynyäni. Turjakkeen kuorsaus kantautuu toiselta puolen taloa katkeamattomana.
Hetken vihaan, vihaan, vihaan.

Lisää äänikirjaa ja hengittelyä. Vaivun jonkin asteiseen horrokseen, missä olen mukana kuuntelemani kirjan tapahtumisssa, herään säpsähtäen kun lumet tulevat alas katolta.

Kello on 04:27.

Vittu.

Makaan selälläni ja hillitsen haluani ottaa tyyny pääni alta ja tukahduttaa sillä Turjake.

Huokaisen syvään ja nousen täysin luovuttaneena 5:07.

VittuSaatanaPerkele.

Ihanana ihmisenä käyn sulkemassa makkarin oven ettei vaan rakas herää kun pistän valot keittiöön ja alan keitellä aamukahveja.

Voiko ihanammin aamun enää alkaa?